Halpa remppa

Äiti on äidille äiti

2011-02-05T22:46:00.000+02:00

Kouluttaja ja tietokirjailija Christina Forsgård puhuu viisaita Facebookissa:

Lasten synnyttyä neuvolasta on toki ollut apua, mutta itselleni tärkeimpiä kulmakiviä äitiydessä on ollut oma äiti. Jos syntyvän vauvan isoäiti on tukena, monesta asiasta selviää ilman stressiä.

Kun päätät tehdä lapsen, jaksathan kantaa vastuun myös lapsenlapsistasi? Olisi hassua jatkaa sukua ja silti olettaa, että se jälkipolvi kyllä pitää huolen omistaan.

Oma äitini ja anoppini ovat jaksaneet olla mukana kasvatuksessa, ja itsekin haluan olla samanlaisena apuna, jos lapseni saavat aikanaan jälkeläisiä.

Koukussa

2010-12-13T10:23:00.000+02:00

(Teksti on julkaistu 13.6.2010 Hämeen Sanomissa, johon kirjoitan pakinoita neljän viikon välein. Julkaisen pakinat blogissani muutaman kuukauden viiveellä.)

Saatan olla hitusen sisustusriippuvainen. Kodin seinät ovat täynnä nauloja ja koukkuja, koska siirtelen jatkuvasti tauluja, peilejä ja ryijyjä.

Mies valittaa törröttävistä koukuista, mutta niistä on itse asiassa hyötyä. Meillä on aina käden ulottuvilla pikku naulakko, johon voi ripustaa pyyhkeen, takin, vastaan potkivan lapsen tai kehittymättömän tyylitajun.

Käyn rautakaupassa yhtä usein kuin jotkut naiset vaateliikkeissä. Meillä vaihtavat huonekalut paikkaa, seinät väriä ja minä mieltä kerran kuussa. Olen koristetyynyjen keisarinna ja ikkunamaalien Imelda Marcos.

Meillä ei kannata mennä yöllä jääkaapille, koska huonekalut ovat voineet vaihtaa paikkaa. Niinpä pimeässä hiiviskely aiheuttaa muhevat mustelmat sääriluuhun, kun sohvapöytä on eri kohdassa kuin ennen.

Auringonvalo on taas lisääntynyt, joten sisustusriippuvuuteni kasvaa pakkomielteeksi. Keskustelen usein omatuntoni kanssa:
− Tuo iso kori on saatava!
− Mitä sinä sillä teet? Sinulla on jo 52 erilaista punoskoria.
− Mutta se antaa kaunista säilytystilaa.
− Säilytystilaa mille? Pölypalloille?
− Kyllä säilytystilaa tarvitsee aina.
− Vain ne ihmiset tarvitsevat säilytystilaa, jotka osaavat laittaa tavarat paikoilleen. (Omatuntoni on joskus ikävän sarkastinen.) Sinä et tarvitse tuota koria!
− Mutta voin laittaa siihen ne muut 52 pientä koria, niin ne eivät ole levällään ympäri taloa.
− Huoh. (Omatunto luovutti ja meni murjottamaan alitajuntani pohjalle.)

Pari kuukautta sitten voitin jälleen omatuntoni raivoisassa kamppailussa, joten ostin pöytälampun keittiön takaseinälle. Siellä ei kukaan lue eikä työskentele, eikä siellä itse asiassa ole edes pistorasiaa.
Lamppu valaisee yhtä paljon kuin ruohotukko, ja siitä on yhtä paljon hyötyäkin. Pääasia silti on, että sillä on kaunis väri ja muotokieli.

Lapset ovat jo tottuneet sisustusmaniaani. He eivät ihmettele lainkaan, vaikka tarhasta tullessa makuuhuone on vaihtanut paikkaa tai olohuoneessa on uusi kaappi. Sisustusviettini on joko periytyvää tai tarttuvaa. Huonekalukaupassa lapset ehdottelevat tämän tästä:
− Äiti, ostetaan toi kaappi! Kato miten ihana sänky! Äiti, mulla ei ole vielä säkkituolia!

Jos lasten toiveitten mukaan elettäisiin, perheemme hiilijalanjälki peittäisi auringon.

Eräänä päivänä meille oli tulossa vieraita. Vein ison likapyykkikasan piiloon kellarin pannuhuoneeseen ja siistin samalla hieman saunaa.

Kun sitten illemmalla menimme kavereiden kanssa alakertaan saunomaan, portaikossa olevassa tyhjässä koukussa roikkuivat likaiset alushousut.

Sen jälkeen en ole ruuvannut koukkuja seinään.

--

Uuvuttava inventaario

2010-09-06T12:04:00.000+03:00

(Teksti on julkaistu 16.5.2010 Hämeen Sanomissa, johon kirjoitan pakinoita neljän viikon välein. Julkaisen pakinat blogissani muutaman kuukauden viiveellä.)

Keittiössämme on sivupöytä, joka on surkeinta sorttia. Siihen lasketaan kädestä kaikki se, millä ei juuri sillä sekunnilla tehdä mitään (eli kaikki mahdollinen). Pahuksen huonosti suunniteltu pöytä.

Paljon parempi olisi sellainen sivupöytä, jonka pinta olisi 45 asteen kulmassa. Siitä liukuisi kaikki tavara pois, joten taso olisi aina siisti ja puhdas. Miksi sellaisia ei valmisteta? Kysyntää olisi aivan varmasti, koska samasta ongelmasta kärsii moni muukin perhe.

Päätin joka tapauksessa tehdä sivupöydän inventaarion: kaikki tavara pois ja tilalle tulisi amaryllisasetelma. Ne näyttävät sisustuslehdissä hyvältä. Meillä tosin niiden höysteeksi tulee banaanikärpäsiä ja homeista multaa, mutta nehän luovat vain eksoottisen viidakkomaista tunnelmaa. Minä Jane, sinä Tarzan.

Siis siivoamaan. Ensiksi pöydältä sattui käteen pino työkirjallisuutta, mutta sitä ei voinut siirtää. Jos veisin opukset hyllyyn, unohtaisin lukea ne. Siispä kirjat piti jättää pöydälle, jotta ne pysyvät näköpiirissä. Sitä paitsi tietokirjoista on se etu, että ne henkivät sivistynyttä ilmapiiriä - jos siis vieras kykenee huomaamaan opukset muiden tavaroiden alta.

Seuraavaksi pyörittelin kädessäni paria partiotavaraa, jotka olivat matkalla lippukunnan varastolle. Niille ei edes ollut talossamme sen järkevämpää paikkaa, sillä niiden oikea koti oli Hämeen Suojan kellarissa. Niinpä nekin kannatti jättää sivupöydälle, koska siitä ne kätevimmin kulkeutuisivat varastolle. Tavarathan olivat olleet aktiivisessa siirtymisvaiheessa jo muutaman kuukauden.

Entä mihin kuuluvat lasten tarrakuvat? Niitä oli jo tyrkytetty kummeille, mummeille ja pummeillekin, mutta viimeksi mainitut eivät olleet kiinnostuneita. Suloisia kuvia ei raaski heittää roskikseen, joten annoin niiden olla vielä hetken aikaa sivupöydällä. Vastahan ne marraskuussa kehitettiin.

Tätä uhrautuvaa uurastamista jatkui viisi tuntia. Otin rojuja käteen, en tiennyt mihin ne kuuluivat, joten jätin ne tasolle. Välillä selailin läpi tavarakasojen uumenista löytyneitä sisustuslehtiä.

Sain kuitenkin siirrettyä sivupöydältä klemmarin toimistotarvikekaappiin ja silmäneulan ompelulaatikkoon. Lisäksi korjasin irronneen housunpäärmeen teipillä.

Päivän urakan jälkeen olin niin uupunut, että tein itselleni kaakaota ja hörpin sen nautinnollisesti. Loppujen lopuksi amaryllisasetelma näytti ihan kivalta lattiallakin.

Kun kello tuli neljä, olin väsynyt mutta tyytyväinen itseeni. Laskin mukin ja kaakaopurkin sivupöydälle ja lähdin hakemaan lapsia tarhasta. Ehkä matkalta löytyisi myös vinopintainen pöytä.

Uusi mauste makaronilaatikkoon

2010-04-14T13:09:00.000+03:00

Tein perheelle makaronilaatikkoa alkuviikosta. Hyvin maistui, mutta satsi oli niin iso, että sitä on riittänyt moneksi viikoksi.

Mieheni alkoi jo kyllästyä yhteen ja samaan makuun, mutta lopulta (eilen) koitti aamu, jolloin makaronilaatikkoa oli enää yksi lautasellinen jäljellä. Hän pisti annoksen jääkaappiin ja kuulemma maustoi sitä hieman, ettei tarvitse päivätolkulla syödä tismalleen samanmakuista makaronilootaa.

Mieheni aikoo tänään syödä annoksensa. Kurkkasin juuri jääkaappiin ja löysin lautasen lisämausteineen.

Pystyttekö arvaamaan, mikä on se mauste?

Kelaa alaspäin, niin löydät mausteen.

Tekstit kierrätysastioihin

2010-04-08T08:00:00.000+03:00

Hankimme taannoin vanhat halkolaatikot kierrätysastioiksi. Nyt sain vihdoin maalattua niihin sisällöstä kertovat tekstit. Keittiömmehän on väritykseltään sini-punainen ja tyyliltään 1950-lukulainen, joten otin vaikutteita vanhoista pakkauksista.

Pakkaushyllymme näyttää tältä:

Ja pakkauksista innoittuneena kierrätyslaatikoiden teksteistä tuli tällaiset:

Kun olin saanut tekstit valmiiksi, hetken päästä laatikostoon oli ilmestynyt varoituskyltti.

Kattausapulainen vauhdissa

2010-04-06T08:00:00.000+03:00

Katoin juhlapöytää ja sitaisin viinipullon ympärille servetin.

Jatkoin kattamista ja kokkailua, ja hetken päästä huomasin, että nelivuotias oli ollut tarkkaavainen ja auttavainen.

Pöytään oli ilmestynyt ketsuppipullo samanlaisella servetillä höystettynä.

Roskaa, roskaa, enemmän roskaa

2010-04-05T08:00:00.000+03:00

Olen nyt siirtynyt tiskikonetabletteihin. Vastustin niitä aluksi, koska jokaisen tabletin mukana tuli turha kääre. Nyt kun kääreet ovat liukenevia, tabletteja voi käyttää paremmalla omatunnolla.

Tabletteja on mukavampi käyttää kuin jauhetta: aine ei pölyä, ja lapsikin osaa annostella oikean määrän pesuainetta. Annospalat ovat tietenkin kalliimpia kuin jauhe, mutta ero ei ole kohtuuton.

Kun avasin pahvipakkausta, petyin pahasti. Roskakasasta tuli sittenkin kohtuuton, koska pahvin sisällä oli neljä turhaa muovipussia. Eikö pakkauskone muka taivu siihen, että tabletit laitetaan sellaisenaan pahvilaatikkoon ilman ylimääräistä lisäkäärettä?

Sun-tiskiaineen pakkaus tuotti paitsi konkreettista jätettä, myös visuaalista jätettä. Kuka kestää katsella noin rumaa pakkausta yhtään missään?

Pesutabletit näyttävät paljon paremmilta kauniissa lasipurkissa.

Loistava korvapuustiresepti

2010-04-04T08:09:00.002+03:00

Hups! Vierähtipä edellisestä postauksesta aikaa. Antiikkiliike on ollut kiinni talven, mutta avaan sen taas toukokuussa kesäisiä sunnuntaita varten.

Tällä välin olen opetellut tekemään herkullisia korvapuusteja. Ohessa resepti:

1) Päätä ensin tehdä kahden hiivapalan pullataikina.

2) Ota pakasteesta kaksi hiivaa sulamaan. Laita toinen sulamaan pöytätasolle ja toinen lämpimän hellan päälle.

3) Kun toinen hiivapala lainehtii hellatasolla, älä luovu ideastasi tehdä tuplataikina. Kaavi hiivalillu kulhoon ja ryhdy tekemään taikinaa ohjeen mukaan.

4) Tuplaa kaikki muut ainesmäärät, mutta unohda tuplata jauhot.

5) Leivo superlöysästä taikinasta lapsesi kanssa korvapuusteja ja kerro, että taikinan pitää olla "vähän notkeaa".

6) Paista koko komeus uunissa ja - vualaa! - olet saanut aikaiseksi kaksi kappaletta leivontapellin kokoisia käteviä istuintyynyjä.

7) Voit koristella istuintyynyt nonparelleilla keittiösi värin mukaan.

Joulukorttitehdas aloitti toimintansa

2009-11-18T10:02:00.000+02:00

Perinteinen joulukorttitehtaamme aloitti jälleen toimintansa. Meidän perheestä lähtee kahdenlaisia kortteja:

1) Itse askarrellut kortit lähtevät tarhakavereille sekä niille ystäville, joilla ei ole omia lapsia. (Itse muistan, kuinka ennen omien lasten syntymää saadut lapsikuvat eivät herättäneet erityistä mielenkiintoa. Niinpä en yleensä kiusaa lasten kuvilla lapsettomia perheitä.)

2) Lasten kuvat lähtevät sukulaisille sekä tutuille lapsiperheille.

Mitä meidän perheestä ei koskaan lähde:

1) Kaupasta ostettuja valmiskortteja, joissa jopa toivotukset on valmiiksi painettu. Laiskan ei tarvitse kuin hutaista nimensä alle. Pahimmillaan osoitteetkin on tulostettu tarroille.

2) Yli-imeliä perhekirjeitä, joissa onni kukoistaa, arki on yhtä juhlaa, vastoinkäymisiä ei ole, uhmaikää ei ole, murrosikää ei ole, kriisejä ei ole eikä tietenkään riitojakaan ole. (Itse en ole sellaista edes saanut, mutta kaverini näytti hänelle tullutta amerikkalaistyyppistä kirjettä, josta paistoi valheellisuus metrien päähän.)

Tässä korttitehtaamme tuloksia. Vasemmassa yläkulmassa on esikoisen tekemiä kortteja tarhakavereilleen.

Arvatkaapa, mistä nuo korttien koristenauhat on saatu? Tietenkin kierrättämällä: leikkaan aina H&M-paidoista niskassa olevat satiininauhat irti, ja nyt ne päätyivät kortteihin. :)

Blogitapaaminen ja Elsassin arvonta

2009-10-26T13:29:00.004+02:00

Viikonloppuna oli muutaman sisustusbloggaajan kesken tapaaminen. Tapasimme meidän Pienessä Patinassamme, josta siirryimme Metsänkylän Navettaan ja kahvila Leivintupaan.

Paikalla olivat Elsa Elsassista, Outi White Countrystä, Katja Parolan Asemalta, Riitta Wanillasta sekä koollekutsujana Riikka Valkoista Pellavaa -blogista. Kiitokset kaikille osallistumisesta! Oli tosi hauska tavata kasvokkain.

Riikka harmitteli, etten ole linkittänyt täältä Halpa Remppa -blogista pääblogiini. Myönnän, että tuo oikean laidan linkki on melkoisen piilossa. Järjestelen joka tapauksessa loppuvuonna blogini uusiksi, ja kenties osoitteetkin vielä vaihtuvat. Sitä odotellessa voitte vilkaista bisnesblogiani: Ei oo totta.

Lisäksi muistutan, että Elsalla on blogissaan upea arvonta. Osallistumisaikaa taisi olla 30.10. asti.

Blog Action Day: ota rastat!

2009-10-15T08:41:00.003+03:00

Tänään on Blog Action Day*, jonka aiheena on ilmastonmuutos. Sen kunniaksi haluan julkaista jälleen uuden Luonnonsäästövinkin Laiskoille:

Ota rastat.

Otin rastat kuukausi sitten, ja olen ollut tosi tyytyväinen. Tässä hieman perusteluja rastojen puolesta ilmastonmuutoksen kannalta:

1) Kemikaaleja kuluu vähemmän, koska et tarvitse enää hoitoainetta, geeliä tai hiuskiinnettä.

2) Sähköä säästyy, koska et enää föönaa hiuksia.

3) Vettä säästyy, koska pesuväli pitenee.

4) Voit säästää luontoa myös lopettamalla hiusten värjäyksen, koska rastoihin saa eloa helmillä, värikuiduilla ja villalangoilla. Itse lopetin värjäyksen kokonaan, ja niinpä kemikaalit vähenevät myös sen ansiosta.

Menen muuten huomenna valokuvaajan huomaan, joten näette uuden tukkani profiilikuvassa heti ensi viikon alussa.

*Blog Action Day on kampanja, joka toteutetaan vuosittain 15. lokakuuta. Ideana on, että kaikki kampanjaan sitoutuvat bloggaajat kirjoittavat jotain samasta aiheesta. Näin herätetään keskustelua tärkeistä ja ajankohtaisista teemoista. Tänä vuonna aiheena on ilmastonmuutos.

Sotkusormien Suklaaleivokset

2009-10-05T15:42:00.004+03:00

Olen hurahtanut suklaaleivonnaisiin. Oheinen ohje on mukailtu uusimman Pirkan perunaleivosreseptistä (sivu 49):

Ainekset:

3 dl murennettua sokerikakkua, kääretorttupohjaa tai täytekakkupohjaa

150 g taloussuklaata

100 g 60-prosenttista kasvimargariinia

0,5 dl lempihilloasi

1 dl strösseleitä

1. Murenna kakkupohja. Älä missään nimessä käytä valmispohjia, sillä niiden pahvinen maku on yhtä keinotekoinen kuin poliitikon yleisönosastoaktiivisuus vaalien alla.

2. Sulata suklaa mikrossa ja lisää siihen sulatettu margariini.

3. Lisää murennettuun kakkupohjaan suklaa-rasvaseos. Sekoita.

4. Nuole huolellisesti suklaa-astia.

5. Lisää muru-suklaa-rasvatahnaan hillo.

6. Sotke kaikki tasaiseksi massaksi.

7. Pistä seos jähmettymään jääkaappiin.

8. Aloita paras vaihe: ryhdy pyörittelemään taikinasta lihapullan kokoisia palloja. Nuole sormesi aina kun kukaan muu keittiössä olija ei huomaa.

9. Nuole silti, vaikka joku huomaisikin.

10. Pyörittele pallot strösseleissä ja nosta voipaperin päälle.

11. Koveta pallot jälleen jääkaapissa ja tarjoile itsellesi. Älä anna muille yhtään.

Suklaajuustokakku Pienen Patinan tapaan

2009-09-27T09:31:00.004+03:00

Sain kaveriltani Meriltä upean suklaajuustokakun reseptin, jota tuunasin hieman. Tuloksena on täysin kolesteroliton ja kaloriton* herkku.

Suklaajuustokakku Pienen Patinan tapaan

Pohja:
9 rukiista tehtyjä Cream Cracker -keksejä
10 g Voimariinia

25 g 60-prosenttista kasvirasvamargariinia

Täyte:

1 taloussuklaalevy
200 g maustamatonta tuorejuustoa (13-prosenttinen käy hyvin)
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
2 dl Floran Vispiä (eli kermaketta)

1. Laita keksit pakastepussiin ja nuiji ne murusiksi.

2. Siivoa kaikki murut lattialta pussin repeämisen jälkeen. Pidä loitolla kaksivuotias, joka haluaisi tanssia muruissa.

3. Kaada murut kippoon ja lisää sekaan sulatetut rasvat.

4. Asettele irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle pyöreäksi leikattu voipaperi.

5. Anna loppu voipaperi kaksivuotiaalle, joka rutistelee sitä mielellään.

6. Painele muru-rasvaseos kakkuvuokaan.

7. Sulata suklaa mikrossa.

8. Hae kaupasta uusi suklaa, koska edellinen paloi hiileksi. Sulata uusi suklaa varovaisemmin.

9. Harhauta kaksivuotias luulemaan, että mikrossa on "pahaa aikuisten yökkiä".

10. Anna suklaan jäähtyä ja yritä lusikoida sitä suuhusi mahdollisimman vähän. Älä päästä suklaata kovettumaan.

11. Sekoita toisessa astiassa tuorejuusto, puolet sokerista sekä vaniljasokeri. Pidä tasapaino, vaikka kaksivuotias roikkuu nilkassa.

12. Erota munien keltuaiset ja lisää ne juuston joukkoon.

13. Sekoita joukkoon myös jäähtynyt suklaa. Nyt voit antaa kaksivuotiaalle suklaakipon nuoltavaksi.
14. Vatkaa kolmannessa astiassa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää loppu sokeri.

15. Lisää valkuaisvaahto suklaamassaan.

16. Käy pesemässä kaksivuotiaan kasvot, hiukset, paita, kädet sekä kaikki ne kohteet, joihin kaksivuotias ehti koskea.

17. Etsi nuoltu suklaakulho. Lopulta löydät sen olohuoneen pöydän alta. Kipossa on lompakkosi ja kännykkäsi.

18. Vatkaa kermahtava aine vaahdoksi neljännessä astiassa. Lisää kermahko taikinaan.
19. Kaada seos keksipohjan päälle. Älä anna enää mitään astiaa kaksivuotiaalle nuoltavaksi.

20. Pakasta kakku ja jätä se pakastimeen vähintään vuorokaudeksi.
21. Tiskaa kaikki ne 23 astiaa, joita käytit taikinan teossa. Palkitse itseäsi ajatuksella suklaakakusta.

22. Ota kakku pakastimesta hieman ennen tarjoilua. Kakku pysyy kuulemma kasassa lämmenneenäkin, mutta se maistuu parhaalta jäisenä.

23. Syömisen jälkeen toista kohta 16.

* En maistanut yhtään kolesterolia saati kaloria, kun söin kakkua.

Synttärikutsu

2009-09-08T07:33:00.000+03:00

Tytöt saivat hauskan synttärikutsun pari viikkoa sitten. Ihana teksti!

Ja sitten minä menin ja mokasin. Merkkasin kalenteriin väärän päivän, emmekä siis menneet synttäreille silloin kun piti. Harmitti vietävästi, varsinkin kun kyseessä oli esikoisemme parhaan tarhakaverin juhlat.

Kävimme siis juhlissa viikkoa liian myöhään, mutta onneksi synttärisankari vietti mielellään juhlia toiseenkin kertaan.

Vauvat ja kunnianhimo

2009-09-07T12:21:00.003+03:00

Kävin taannoin kahden tuoreen isän kanssa kiinnostavan keskustelun. Toisen miehen poika oli kolmekuinen, ja toisella oli viisikuinen vaavi.

Vauvat pötköttelivät lattialla, ja me aikuiset juttelimme. Kolmikuinen kääntyili huovan päällä, mutta viisikuinen vain ihasteli aikuisten kasvoja.

Viisikuisen isä puuskahti tuskastuneena: "Mikset säkin voisi jo kääntyä ympäri, kun kolmekuinenkin kääntyy! Eikö sulla ole yhtään kunnianhimoa?"

On aika pelottavaa, että elämme yhteiskunnassa, jossa jotkut vaativat jo vauvoiltakin kunnianhimoa.

Tänä viikonloppuna Hämeenlinnaan keskiaikamarkkinoille!

2009-08-21T09:21:00.002+03:00

Hämeenlinnassa on tänä viikonloppuna keskiaikamarkkinat. Kuten vakiolukijat tietävät, olen markkinoilla elävöittämässä "tavallista huonolaatuisempana kaupallisena naisena", joka myös tekee taikatemppuja.

Osaan jo taikoa kolikon korvasta, sulauttaa huiveja yhteen, kadottaa solmuja ja paljon muuta. Odotan innokkaasti, että pääsen kokeilemaan temppujani yleisön parissa.

Jo tänään perjantaina olen elävöittämässä Suisto-klubilla, jossa esiintyy virolainen karvaheviyhtye Metsatöll.

Lauantaina ja sunnuntaina kuljen markkinoilla keskiaikarääsyissä lasteni kanssa melkein koko päivän. Nelivuotias esikoisenikin osaa jo taikatemppuja, mutta hän pyytää todennäköisesti niistä maksun. Hän lienee perinyt äitinsä kaupallisen mielenlaadun.

Esikoiseni esiintyi kerjäläisenä heinäkuussa Raaseporin keskiaikamarkkinoilla. Hän kävi seuraavan keskustelun erään tädin kanssa:
Verka: Saisinko rahaa?
Täti: Voi kun olet söpö! Saako sinua kuvata?
Verka: Juu, mutta rahat ensin.

Lauantai-iltana olen elävöittämässä ilman lapsia Keskiaikaisissa iltapidoissa. Suosittelen pitoja lämpimästi, sillä siellä on tarjolla sapuskoja ja juomia keskiaikaiseen tapaan sekä tietenkin laadukasta ohjelmaa.

Tervetuloa!

--

Jälleen uusi harrastus: etunimiblogi

2009-08-17T12:54:00.002+03:00

Montakohan blogia ihminen voi pitää?

Aloitin tänään uuden blogin, joka keskittyy opiskeluaikojeni suuntautumisvaihtoehtoon: nimistöntutkimukseen.

Olet tervetullut Etunimiblogiin koska tahansa. Toivon, että blogista on erityisesti hyötyä niille, jotka pohtivat vastasyntyneelle nimeä.

--

Taikatemput kehittyvät, ja toivottavasti minäkin

2009-08-08T12:26:00.005+03:00

Kuten keväällä mainitsin, olen aloittanut taikurikurssin, jonka päämääränä on kouluttaa esiintyjäporukka viihdyttämään Hämeen Keskiaikamarkkinoilla. Kouluttajanamme on taikuri Martti Sirén.

Olin eilen testaamassa Martin kanssa paria temppuani Hämeenlinnan kaupungin järjestämissä grillijuhlissa. Tällä kertaa roolini oli tosin 1920-luvun pormestarinna Eleonoora Kaulén, ja Martti oli tietenkin pormestari.

Temput sujuivat ihan hyvin, ja olin ylpeä siitä, että olin "ihan itte keksiny" pari toimivaa maustetta erääseen vanhaan ja paljon käytettyyn trikkiin. (Tulkaahan katsomaan Keskiaikamarkkinoille 21.-23.8., niin näette, mitä ne mausteeni ovat!)

Sain jopa palautetta, että voisin harkita puolitosissani viihdyttäjä-taikurin uraa. Hauska kuulla!

Toimittaja-valokuvaaja Marjatta Hinkkala oli ikuistamassa tapahtumaa, joten lisään tänne kuvan, kunhan saan sellaisen Marjatalta.

--

Vadelmia omasta pihasta

2009-08-02T20:46:00.005+03:00

Vihdoinkin puutarhavadelmamme ovat kypsyneet! Marjoista on tullut syvän viininpunaisia ja mahtavan kokoisia.

Vadelmat ovat golfpalloa suurempia, ja minun piti käyttää kottikärryjä puskamme sadon korjaamiseen. Jouduin puolittamaan marjoja lapsille, koska ne eivät mahtuneet kerralla suuhun. Yksi vadelma riittää aamupalaksi ja kaksi lounaaksi. Kolmesta vadelmasta saa jo marjapiirakat pienehköihin häihin.

Jos vadelmapensaamme kasvavat tätä vauhtia, maailman ruokapula on ratkaistu kesällä 2011.

--

Kaikki mukaan Hämeen Keskiaikamarkkinoille!

2009-07-28T10:29:00.000+03:00

Hämeen Keskiaikamarkkinat lähestyvät: ne pidetään Hämeenlinnan Linnanpuistossa 21.-23.8.2009.

Olen ollut markkinoilla elävöittäjänä jo kahdeksana vuonna, ja tänä kesänä hahmoni höysteenä ovat taikatemput.

Temppuja olen opetellut uudessa Lumoojat-viihdyttäjäryhmässä, jota vetää taikuri Martti Sirén. Me Lumoojien jäsenet kierrämme markkinoilla yleisön seassa, povaamme, jonglööraamme, teemme silmänkääntötemppuja ja puhumme mitä sylki suuhun tuo. Jokainen on erikoistunut johonkin tiettyyn temppulajiin.

Oma hahmoni on räävitön tavarakauppias, joka tekee huivitemppuja sekä erilaisia trikkejä isommilla tavaroilla. Lisäksi Katleena Hannuntytär kauppaa itseään lauantain iltajuhlassa eniten maksavalle. (Useimmat tosin maksavat mieluummin siitä, että ei tarvitsisi koskea hahmooni pitkällä tikullakaan...)

Jos haluat nähdä Lumoojien temppuja jo etukäteen, tule mukaan markkinoille talkoolaiseksi. Talkoolaisia värvätään Niittyvillassa Hämeenlinnan pääkirjaston takana maanantai-iltaisin. Me Lumoojat harjoittelemme samalla siellä esityksiämme maanantaisin noin klo 17-19 keskiaikamarkkinoihin saakka.

Hämeen Keskiaikamarkkinat on Suomen suurin talkoovoimin järjestettävä keskiaikatapahtuma. Tule mukaan myyjäksi, talkoolaiseksi tai markkinavieraaksi!

Epämääräinen onnittelukortti

2009-07-26T21:04:00.005+03:00

Kävimme tänään rippijuhlissa, ja esikoinen sai itse kirjoittaa onnittelukortin. Hän osaa jo aika hyvin rustata kirjaimia, mutta joskus pitää hieman vihjata, mikä puukstaavi tulee seuraavaksi.

Kun ajoimme juhliin, esikoinen väkersi korttia. Neuvoin aina välillä kirjaimissa ja tekstin sijoittelussa, mutta keskityin enemmän ajamiseen. Kun sain juhlapaikalla valmiin kortin käsiini, se oli hieman erilainen kuin olin odottanut.

Ensinnäkin onnittelijoina olivat seuraavat:

Verka Vilka äiti isi

Hyvä juttu, että jälkikasvullamme on harvinaiset nimet. Muuten lahjan saaja voisi hivenen miettiä, keitä ovat äiti ja isi.

Lisäksi esikoinen halusi kirjoittaa korttiin "Juha, oletpas kiva!" Hän ei kuitenkaan osaa kovin hyvin välimerkkejä saati sanavälejä, joten kortissa luki isoin kirjaimin seuraavasti:

Juha olet paskiva

Onneksi juhlan sankari ymmärsi nelivuotiaan aatoksia eikä pahastunut.

--

Viikonloppuna Raaseporiin!

2009-07-10T09:13:00.002+03:00

Raaseporissa on järjestetty keskiaikamarkkinat vuodesta 2006. Olen ollut siellä joka kesä elävöittämässä turnajaisia, ja niinpä suuntaan keskiaikatapahtumaan jälleen ensi viikonloppuna eli 11.-12.7. Tapahtuma on avoinna yleisölle lauantaina ja sunnuntaina klo 11-17, ja turnajaiset ovat molempina päivinä klo 12 ja 16.

Varoitus niille, jotka eivät vielä huomanneet: tämä on puhdas mainospostaus. Se kuitenkin sallittakoon minulle, sillä en saa esiintymisestäni muuta palkkaa kuin matkakulut. Tililleni ei myöskään valu minkäänlaisia rahavirtoja järjestäjiltä saati yhteistyökumppaneilta.

Raaseporin keskiaikaiset turnajaiset ovat hauska tapahtuma. Ne perustuvat aidolle kilpailulle ja improvisaatiolle, joten lopputulos ei ole koskaan varma. Ritarit ovat kotoisin kahdesta seurasta: järjestäjätaholta eli Ramsista (Raseborgs medeltida sällskap) sekä ruotsalaisesta Celeres Nordicasta.

Turnajaiskatsomona on luonnon oma amfiteatteri, eli kannattaa ottaa mukaan sadetakki, hattu ja juotavaa. Istuinalustoja saa lainaksi paikan päältä.

Markkinoilta voi sitten käydä tinkaamassa itselleen sepän takoman koukun, keskiaikaisen korun tai vaikka kunnon hiivaleivän. (Metrilakua tai muovirihkamaa ei onneksi ole myynnissä.) Tapahtumassa näkee myös muita esityksiä: ilveilijöitä, tulitemppuja sekä elävöittämisyhdistys Faravidin Susien taistelunäytöksiä.

Yllä olevan kuvan on napannut hämeenlinnalainen taikuri ja keskiaikaharrastaja Martti Sirén. Rajasin tuosta kuvasta pois jälkikasvuni, vaikka se lienee turhaa varovaisuutta. Tyttöni elävöittävät keskiaikatapahtumia yhtä julkisesti kuin minäkin.

Varoituksen sana: roolihahmoni markkinoilla on rääväsuinen ja itsestään meteliä pitävä nainen, joka harjoittaa maailman vanhinta ammattia. Muutkin hahmot ovat melko kovaäänisiä, joten kuka tahansa markkinoilla kävijä saattaa joutua pilkan kohteeksi. Keskiaikamarkkinat eivät siis sovellu herkkänahkaisille.

--

Hämeenlinnan toripuiston kahviloissa

2009-07-08T16:00:00.002+03:00

Hämeenlinnan toripuiston katoksiin rakennettiin kahvilat pari vuotta sitten. Tunnelma on kuin Etelä- tai Keski-Euroopassa. Kaunista!

--

Teemaa, viinirypäleitä ja kirsikoita

2009-07-07T14:41:00.001+03:00

Kirsikoita ja rypäleitä, nam!

Tästä huomaa hyvin, kuinka kontrasteilla on merkitystä: kirsikoiden punainen toimii hyvin turkoosin Teeman kanssa, mutta vihreät rypäleet ovat valjun oloisia. Kenties punainen Teema (jota meillä ei ikävä kyllä ole) olisi ollut parempi tausta rypäleille.

Voisiko joku tulla silittämään pöytäliinamme?

--

Vauvanvaatteita H&M:n valikoimista

2009-07-06T14:37:00.002+03:00

Lapsemme saivat keväällä uuden pikkuserkun, ja viikonloppuna oli ristiäiset.

Veimme lahjaksi siskoni kanssa ison kasan H&M:n vauvanvaatteita. Yritin ostaa neutraaleita, joten ne sopivat joka tyyliin. Näihin voi halutessaan yhdistää kirkkaita värejä tai hempeitä pitsejä.

Ostimme kokoa 62, joten toivottavasti neiti konttaa joskus nuo "Make me smile" -pöksyt jalassaan. Minua hymyilytti ajatus jo etukäteen.

--

Mansikoita pakastimeen

2009-07-03T14:31:00.003+03:00

Hämeenlinnan torilla oli tänään myynnissä upeita mansikoita: isoja ja hyvälaatuisia. Mansikat olivat peräisin Niitty-Seppälän tilalta Pälkäneeltä.

Hinta oli 30 euroa per 5 kg:n laatikko, ja joka ikinen yksilö oli priimaa. Ostin kaksi laatikkoa, eikä seassa ollut yhtä ainutta homeista, raakaa tai ylikypsää marjaa. Hyvä ostos!

Kuten kuvasta huomaa, esikoinen sai kirjoittaa rasioiden kansiin säilöntävuoden.

Herkkukori on menossa mummolaan tuliaisiksi tänä iltana. Saisimmekohan siellä muurikkalettuja?

--

Luonnonsäästövinkki Laiskoille: maitohyllyllä

2009-06-19T07:33:00.000+03:00

Kauppojen maitohyllyllä on monesti tarjolla useampaa päiväystä: myyjät nostavat vanhimmat maidot eteen ja tuoreimmat taakse. Useimmat asiakkaat kaivavat itselleen ne tölkit, joissa päiväys on pitkällä.

Luonnonsäästövinkki Laiskoille nro 4:
Ota aina maitohyllyn etureunasta yksi tai kaksi tölkkiä ja takaa loput.

Kun käytät vanhenemassa olevat maidot samana tai seuraavana päivänä, muut ovat tuoreita vielä useamman päivän kuluttuakin. Tällä tavoin kauppa ei joudu heittämään vanhoja maitoja turhan takia roskiin.

Pienellä vaivalla vähennät sekä jätteen määrää että turhaa rekkarallia.

(Kuva on varastettu Arlan sivuilta.)

--

Hellepäivän puuhia Hämeenlinnan Reskalla

2009-06-18T06:49:00.002+03:00

Hämeenlinnan kävelykadulla Reskalla on hauska taideteos. Teos koostuu kahdesta patsaasta sekä kaksiosaisesta vesialtaasta, jonka pinta laskee ja nousee vuoroveden tapaan.

Vesiallas on loistava paikka polskutella hellepäivänä. Vieressä on kaksikin terassia, joten vanhemmat saavat syödä rauhassa ja samalla voi vahtia märkää jälkikasvua.

Myönnän: itsenikin tekisi mieli vilvoitella samalla tavalla.

--

Luonnonsäästövinkki Laiskoille: juomapullot lapsille

2009-06-17T06:59:00.002+03:00

Lapset rakastavat pillejä ja pillimehuja. Meillä niiden kulutus on vähentynyt, kun ostimme enemmän juomapulloja.

Luonnonsäästövinkki laiskoille nro 3:
Anna lasten valita itselleen kaupasta 2-3 kuvioitua juomapulloa.

Etuja on paljon:
- Itse valitusta pullosta on mieluista juoda, eikä rahaa kulu pilleihin saati pillimehuihin*.
- Pullot ja niiden korkit ovat konepestäviä.
- Luontoa säästyy, kun jäte vähenee.
- Pullon korkin saa suljettua, joten se ei vuoda kyljelläänkään. Pillimehu vuotaa aina, eikä sitä pysty kuljettamaan avattuna.
- Pulloon mahtuu tarpeeksi nestettä hellepäivänä.

Meillä on tällä hetkellä kahden lapsen käytössä 3 Nalle Puh-pulloa, 1 punainen urheilupullo sekä 2 Salama McQueen -pulloa. Erityisesti kesällä kaikille näille on käyttöä, kun pulloja kulkee mukana pihalla, tarhassa ja saunassa.

Bonusvinkit:
1) Laita juomapulloon 2/3 mehua, ja pistä pullo pakastimeen. Siitä saa kätevän kylmävaraajan eväslaukkuun hellepäivänä.

2) Kun ostat monta saman valmistajan pulloa, kaikki korkit sopivat kaikkiin pulloihin. Näin ei tarvitse joka kerta etsiä oikeaa paria.

Kuva on poimittu HeiRolin sivuilta.

* Onneksi huomasin kirjoitusvirheen! Kirjoitin ensin pill*mehu...

--

Nami-Lusikka-Mehupilli: ei katkea, voi pestä

2009-06-16T06:56:00.001+03:00

Sain eräältä asiakkaaltani lahjaksi hienon lusikka-mehupillipakkauksen. Tämä on kunniapaikalla keittiössämme, eikä pillejä missään nimessä saa käyttää.

--

Väinö Mäkelän naivistiset taulut

2009-06-15T07:18:00.001+03:00

Väinö Mäkelä oli kansakoulun opettaja, kirjailija Hannu Mäkelän isä. Kuten Hannu Mäkelän tuotannosta voi lukea, Väinö-isä oli varsin autoritäärinen, vaativa ja tunteetonkin.

Näistä Väinö Mäkelän naivistisista töistä on kuitenkin hauska huomata, että hänessä oli myös puoli, joka piti kauneudesta, leikistä ja ilosta.

Taulut ovat nykyään lastemme leikkihuoneessa, ja niiden takana on Väinö Mäkelän omistuskirjoitus isälleni.

--

Vanhan talon yksityiskohtia

2009-06-12T10:32:00.001+03:00

Vanha talo tarvitsee ikäisiään tai vanhempia yksityiskohtia. Ennen vanhaan rakentamisessa käytettiin paljon varaosia puretuista taloista, joten 1940-luvun kodeissa voi olla osia 1900-luvun alusta. Yleensä vanhat ja "huonot" osat sijoitettiin piiloon: ovet päätyivät varastoihin ja vessoihin, mutta olohuoneeseen ja keittiöön hankittiin uudet.

Meillä on sähköistyksissä käytetty paljon väännettäviä kytkimiä, joko vanhoista kunnostettuja tai uutena ostettuja. Tämä alla oleva lasten leikkihuoneen kytkin on uustuotantoa Hämeenlinnasta, Nordkabelin valikoimista.

Tämän komeron oveen ruuvasimme kauniin rautakahvan, joka tosin on hieman liian vanha. Kahva oli kuitenkin niin upea, että sitä ei voinut jättää käyttämättä. Ruuveina käytimme vanhoja tasakantaruuveja, koska kiiltävät ristipääruuvit olisivat aika hurjan näköisiä mustan kahvan kanssa. (Ruuvien kannat saisivat olla pykälän verran pienemmät, mutta vaihdamme ne, kun sopivat tulevat vastaan.)

--

Jännittäviä hetkiä keittiöremontissa

2009-06-11T07:07:00.001+03:00

Keittiöremonttimme etenee jälleen, sillä saimme jonkun viattoman sivullisen ottamaan ilmaiseksi 1990-lukulaisen keittiömme yläkaapit.

Niinpä olemme nyt ilman kaappeja, ja pian tilalle asennetaan puusepän taidonnäytteet 1960-luvulta: lankavetimiä ja laakaovia. Sopivat loistavasti talon tunnelmaan!

Keittiöremontissa oli tietenkin mukana myös Team Lapsityövoima (eli 2- ja 4-vuotiaat tyttömme). Kun tyhjensin kaappeja, annoin tytöille vietäväksi ei-särkyvää tavaraa olohuoneen pöydälle. Itse lastasin keittiössä lasipurkkeja ja avoimia jauhopusseja ruokapöydälle.

Kun lapset juoksivat innoissaan keittiön ja olohuoneen väliä, aloin jossain vaiheessa aavistaa pahaa. Miksi he auttavat noin innoissaan? Ja miksi he jaksavat juosta niin monta kertaa edestakaisin?

Menin olohuoneeseen, ja siellä odotti torni:

Tytöt olivat keksineet pientä rakennuspuuhastelua. Onneksi en antanut niitä lasiastioita enkä jauhopusseja.

Kielsin tornin tekemisen, ja tämän jälkeen neitien remontti-into laantui nopeasti. Kumma juttu.

--

Oindex-palvelu bloggaajille

2009-06-10T09:07:00.003+03:00

Sisustusbloggaaja, olethan jo Oindex-palvelussa?

Mitä Oindex tekee?
- Oindex tilastoi eri sivustojen kävijämääriä ja antaa niistä vertailukelpoista tietoa.
- Voit seurata viikoittain, miten omat kävijämääräsi ovat kehittyneet suhteessa muihin.
- Voit ottaa tavoitteeksi jonkin tietyn tason tai toisen blogin ja pyrkiä kasvattamaan kävijämääriäsi.
- Oindex on tarkempi kuin Blogilista (joka myös on hyvä), ja Oindex on myös luotettavampi kuin omalla sivulla makaava kävijälaskuri.

Mitä Oindex maksaa?
- Ei yhtään mitään.

Mitä Oindex vaatii?
- Sinulla pitää olla käytössäsi web-analysointityökalu (Google Analytics tai Snoobi).
- Analytics tai Snoobi syöttää automaattisesti kävijätietosi Oindexiin, joka vertailee suomalaisia sivuja keskenään.

Itse olen ollut Oindexissä vasta pari viikkoa. Siellä on harmillisen vähän sisustusbloggaajia, vaikka muoti- ja tekniikkabloggaajat ovat jo löytäneet tiensä sinne. Suosittelen liittymään!

--

Luonnonsäästövinkki Laiskoille: jauheliharuoat uunissa

2009-06-09T07:32:00.000+03:00

Teetkö usein jauheliha-perunavuokaa uunissa? Monet paistavat jauhelihan ensin pannulla ja laittavat sen sitten perunoiden kanssa uuniin.

Katleenan Luonnonsäästövinkki Laiskoille nro 2:

Jos ruoan muutkin ainesosat vaativat kypsennystä uunissa, älä paista jauhelihaa etukäteen, vaan laita se raakana uunivuokaan.

Voit hyvin laitaa raa'an jauhelihan perunoiden kanssa suoraan uunivuokaan. Koska jauheliha on aluksi yhtenä paakkuna, se vaatii useamman sekoitus- ja paloittelukerran kypsentämisen aikana. Joka tapauksessa säästät sekä aikaa että energiaa, kun et turhaan paista jauhelihaa etukäteen.

--

Luonnonsäästövinkki Laiskoille: säästä energiaa ja kosteuta huoneilmaa

2009-05-29T07:11:00.004+03:00

Ajattelin ryhtyä postaamaan aina välillä sarjaa nimeltä Luonnonsäästövinkkejä Laiskoille. Vinkkien kriteerit ovat seuraavat:

- Niksin pitää säästää energiaa, aikaa, vaivaa, rahaa ja luontoa (tai vähintään kolmea niistä).
- Niksin pitää olla kohtuullisen tuore (jotta siinä on löytämisen iloa).
- Niksin pitää olla helppo ottaa käyttöön (koska kohderyhmä on laiskaa väkeä).

Katleenan Luonnonsäästövinkki Laiskoille nro 1:

Kun tiskikone on hoitanut pesuosuuden, katkaise virta kesken kuivauksen ja avaa luukku.

Astiat kuivuvat varsin nopeasti, kun höyry haihtuu ulos. Samalla säästät sen energiamäärän, joka muuten kuluisi astioiden kuivaukseen sähköllä. Lisäksi kosteutat huoneilmaa vesihöyryllä.

(Huomaathan, ettei kuumaa höyryä kannata mennä hengittelemään suoraan, sillä se sisältää hieman astianpesuaineen jäämiä. Mutta jos sinussa on masokistin vikaa, niin hengittele kaikin mokomin.)

--

Chase & Sandborn, OK Premium -bilolja, Hangon leivinjauhe, Café Parisien...

2009-05-28T07:09:00.001+03:00

Olen ennenkin esitellyt sinipunavalkoista purkkihyllyämme, mutta nyt otin lähikuvan neljästä purkista. Pahoittelen heijastuksia, mutta onneksi teksteistä saa silti selvää.

Otoksessa ovat Chase & Sandborn -kahvipurkki, OK Premium -öljykanisteri, Hangon leivinjauhepurkki sekä Pauligin Café Parisien -kahvitölkki.

Olen ajatellut ottaa näistä tyyleistä mallia, kun nimikoin kierrätysastioidemme etuluukut. Aion maalata luukkuihin vahvat, paksut, päätteettömät kirjaimet, jotka ovat yleisilmeeltään leveitä ja matalahkoja.

Laitan blogiin kuvia, kun saan maalaussession aikaiseksi (ehkä ensi jouluna).

--

Pyhäkoulun raamattukuvasto

2009-05-26T07:00:00.000+03:00

Minulla on ollut varastossa jo muutaman vuoden ajan hieno pyhäkoulun raamattukuvasto. Kansiossa on 60 mustavalkoista grafiikanlehteä Raamatun tapahtumista sekä yksi värillinen kartta Lähi-idästä.

En ole myynyt kansiota, koska minulla on moraalinen ongelma: pitäisikö lehdet myydä yksitellen vai kokonaisuutena?

Jos myyn yksitellen, mahdollisimman moni pääsee nauttimaan hienoista kuvista ja toisaalta investointi on ostajalle pienempi. Haittana on se, että upea kokonaisuus pirstoutuu maailman tuuliin.

Jos myyn koko satsin kerralla, kansio pysyy ehjänä kokonaisuutena, mikä on kulttuurihistoriallisesti arvokasta. Toisaalta investointi on niin kallis, että sitä voi olla vaikea myydä. (Lisäksi kansion saattaa ostaa joku trokari, joka pistää kansion lihoiksi joka tapauksessa.)

Toisaalta jos tällaisia ehjiä kokonaisuuksia on säilynyt useita, kansion voi jakaa osiin ilman huonoa omatuntoa. Täytynee kysyä asiaa Helsingin yliopiston kirjastolta.

--

Vanhoja maustepurkkeja ja erikoisia kirjoitusasuja

2009-05-25T09:24:00.006+03:00

Täytyy taas kuvata vanhoja mauste- ja jauhopurkkejamme. Meillä on näitä muistaakseni 6 isoa ja 7 pientä. Pienten purkkien kansissa on tosin hieman eroja.

Valmistajasta ei ikävä kyllä ole tietoa, sillä purkeissa on vain leima Imported. (Jos ne olisivat Arabian vientiposliinia, niissä ei todennäköisesti olisi suomenkielisiä nimiä. Vai onko mahdollista, että vientiin aiottu erä olisi sittenkin päätetty kuvioida kotimaan markkinoita varten?)

Näin kielikonsultin näkökulmasta on hauskaa, että purkeissa näkyy vanhoja kirjoitusasuja ja -tapoja:

1) Ruoka-aineiden nimien perässä on piste.

2) Rakeiset aineet on taivutettu yksikössä: kauraryyniä, riisiryyniä. Sen sijaan jauhot ja luumut ovat tavalliseen tapaan monikossa: perunajauhoja, luumuja.

3) Teksteissä näkyy vanha geminaatan eli kaksoiskonsonantin kirjoitustapa: manaryyniä, kardemumaa. (Lihavoidun kirjaimen yläpuolella on vaakaviiva, joka tarkoittaa pitkää ääntämystä. Alla olevasta kuvasta näkee, mitä tarkoitan.)

Tätä tapaa voisi kokeilla nykyäänkin: Olen olut kumin kansa ulkomaila.

Tai ehkä ei sittenkään.

--

Suomalaista ikebanaa tarhaikäisten tapaan

2009-05-22T10:39:00.001+03:00

Lapseni ovat multitalenttimonilahjakkuuksia. Nytkin sain upeat ikebana-asetelmat, jotka olivat vertaansa vailla.

Esikoinen oli valinnut kimppuunsa runsaan valikoiman hortonomista harvinaisuutta. Kyseinen lajike vaatii löytyäkseen erityistä taitoa, ja harva sitä tunnistaakaan.

Muistaakseni nimi on margariinikukka. (EU ei salli käyttää voi-nimeä silloin, kun kyseessä ei ole voita sisältävä tuote.)

Kuopus oli valinnut saman lajikkeen, ja hänen kimppunsa oli moderni, veistosmainen, jylhä, antikisoiva ja ronskin rustiikkinen.

--

Savonlinnassa hotelli Casino Fontanassa

2009-05-21T10:30:00.001+03:00

Olin alkuviikosta työmatkalla Savonlinnassa ja yövyin hotelli Casino Fontanassa. (En muuten ymmärrä, miksi suomalaisen hotellin nimi pitää kuorruttaa eksoottisilla nimiyhdistelmillä.)

Savonlinnassa oli kevät koreimmillaan! Huoneeni parvekkeelta näkyi intensiivisen vihreä maisema, ja myös hotellin terassi näytti tunnelmalliselta.

Hotellihuone oli tosin hieman nukkavieru, mutta onneksi se oli siisti. Siitä en viitsinyt ottaa kuvia, koska silmäniloa ei juuri ollut tarjolla.

--

Airam-lamppuja alkuperäispakkauksissa

2009-05-20T17:22:00.004+03:00

Hankin asiakkaaltani vanhoja Airamin lamppuja alkuperäiskoteloissaan. Ostin erän itse asiassa juuri pakkausten takia, en niinkään lamppujen vuoksi. Koteloissa on vanha kunnon tunnuslause Aamulla aurinko, illalla Airam.

Sijoitin nämä keittiöön sinivalkoiseen pakkauskokoelmaamme. Ajattelin myydä näistä muutaman, mutta pari on pakko pitää itsellä.

--

Arvonta Parolan asemalla

2009-05-12T07:24:00.000+03:00

Nyt kannattaa suunnata Parolan aseman blogiin, sillä siellä on meneillään upea arvonta. Osallistumisaikaa on 20.5. asti, joten käykää ihmeessä ilmoittautumassa kisaan.

Palkintona on tämä upea ja ympäristöystävällinen N-kirjaimesta tehty led-lamppu. (Kuva on Parolan aseman blogista lainattu.)

Lasten ja nuorten kaupunkitaidetta Hämeenlinnassa

2009-05-09T07:47:00.002+03:00

Menin torstaina kauppakeskus Tavastilaan ostoksille, ja pääaulassa minua odotti upea yllätys: kuvataiteilija Olli Larjo oli tehnyt alakouluikäisten kanssa kaupunkia esittävän kierrätystaideteoksen.

Teoksessa yhdistyvät hienolla tavalla kaupunkikulttuuri, lastenkulttuuri, kierrätys sekä mielen ja tilojen eri tasot.

Kuten oikeassakin kaupungissa, teoksessa oli luonnollisesti graffiteja ja katutaidetta:

Tyttöjen ääni pääsi esiin Anna Abreun ylistyksenä:

Todennäköisesti pojat olivat listanneet lätkäjoukkueita:

Kuten oikeassakin kaupungissa, jotkut pimeät käytävät ja kujanteet olivat jääneet viimeistelemättä:

Ja toki myös värit kukkivat kaupungissa. Tämä sisäänkäynti voisi johtaa etniseen ravintolaan, sambaklubille tai lasten touhukeskukseen.

Lämpimät kiitokset Olli Larjolle, Tavastilalle, Vattenfallille sekä Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Arxille.

Arabiaa astiakaapissa

2009-05-08T07:55:00.001+03:00

Olen ennenkin kuvannut astiakaappini sisältöä, sillä en koskaan kyllästy siihen. Meillä on paljon Arabian vanhoja astioita, joiden kolhut vain lisäävät astioiden tuomaa tunnelmaa.

Arabian valkoisia kulhoja ja lautasia voi yhdistellä vaikka kuinka, ja posliinien eri sävyt ovat upeita. Pidän erityisesti nostalgisesta kastikekulhosta sekä kunnon uunivuoista, joita on useampaa eri kokoa. Lisäksi ylähyllyn eläväreunaiset pikkulautaset ovat herttaisia.

Seassa on muuten myös Pentikin Vanilja-sarjan voirasian piilotusastia. Vai miksi sitä kutsutaan?

Vanha kuvioitu ja värillinen posliini on markkinoilla kalliimpaa kuin valkoinen. Kuten varastoistani huomaatte - olen hyödyntänyt valkoisten astioiden halpaa hintaa surutta. Sitä paitsi ruoka on monesti kauniimpaa neutraalilla taustalla kuin kuvioidussa astiassa.

--

Kuvataiteen eläindomino myynnissä

2009-05-07T07:20:00.001+03:00

Eräs asiakkaani toi minulle Kuvataiteen valmistaman Eläindominon, joka on virheettömässä kunnossa. Joko omistajat ovat olleet huolellisia lapsia tai sitten heidän ei ole koskaan annettu koskea paketiin.

Rasiassa on ihania, nostalgisia kuvia eläimistä 1950-luvun tyyliin. Vain ohjeet puuttuvat - jos niitä on koskaan ollutkaan.

Pohjassa olevan hinnan mukaan paketti on maksanut aikanaan 152 markkaa. Nyt myyn sen 60 eurolla.

--

Tervetuloa ilmaisten vaatteiden vaihtopäiville helatorstaina!

2009-05-06T07:02:00.003+03:00

Onko sinullakin liikaa vaatteita kaapissa ja silti halu hankkia lisää vaatteita? Tai onko jokin vaate käynyt pieneksi tai isoksi? Me naiset emme toki levene, mutta vaatteet saattavat kutistua.

Jos sinulla on samoja kokemuksia, tervetuloa ilmaisten vaatteiden vaihtopäiville 21.5. klo 12-15! Järjestän silloin meillä Hämeenlinnassa Eino Leinon katu 14:ssä vaatekutsut, joissa ei tarvita rahaa lainkaan.

Idea on seuraava:

* Ilmoittaudu tapahtumaan Katleenalle numeroon 050 576 7632. Vain 25 ensimmäistä mahtuu mukaan.

* Tuo mukanasi ylimääräisiä, mieluusti kohtuullisen nuorekkaita vaatteita vaihdettavaksi. Hinnoittele tuotteet etukäteen klaaroilla. (1 klaara = 1 euro)

* Laita tuotteisiin nimesi, niin ne eivät mene sekaisin. Katleenalta saat rintaasi nimilapun, jotta vieraammatkin osaavat ehdottaa vaihtokauppaa oikealle ihmiselle.

* Huomaathan, että tuot vaatteesi vaihdettavaksi omalla vastuullasi. Älä siis ota mukaan viiden tonnin Dior-vaatteita, jos pelkäät ilkeitä hiiviskeleviä näpistelijöitä.

* Paikan päällä voit asetella vaatteesi esille, ja jos löydät joltakulta kiinnostavaa vaihdettavaa, voitte neuvotella vaihtokaupoista.

* Rahaa ei ole tarkoitus käyttää yhtään, vaan klaarahinnoittelu auttaa vain hahmottamaan, millä hintasektorilla liikutaan.

* Käytännössä pystyt siis hankkimaan tavaraa vain sen edestä, mitä tuot mukanasi. Niinpä kannattaa ottaa mukaan tarpeeksi tavaraa vaihdettavaksi.

Tuothan mukanasi vain seuraavanlaisia vaatteita:

* naisten vaatteita ja asusteita (ei miesten eikä lasten)

* naisten laukkuja, kenkiä tai koruja

* siistejä ja ehjiä tavaroita, joita kehtaisit itsekin pitää, mutta ne eivät sovi a) vartalollesi b) muihin vaatteisiisi

* henkareita ja korutelineitä tarpeen mukaan

Vapaaehtoiset tuomiset:

* Jos sinulla on siirrettävä vaaterekki, niin ota se ihmeessä mukaan. Näin saamme retkumme paremmin esille.

* Pientä purtavaa saa ilman muuta tuoda.

Jos sää on hieno, olemme pihalla, mutta sateella käytämme hyväksi kuistia, olkkaria ja keittiötä.

Valitettavasti tapahtuma on vain naisille. Ethän siis ota mukaan lapsia, miestä tai esimerkiksi vuohta.

Ilmoitathan etukäteen tulostasi, niin osaan varata tarpeeksi pöytiä, rekkejä ja kenties pientä purtavaakin. Kehitän myös jostain sovituskopin kaltaisen viritelmän, niin vessa ei ole koko ajan varattu.

Tervetuloa ekologisille vaihtokaupoille!

Katleena
p. 050 576 7632
katleena ÄT pienipatina.fi

--

Taikuriksi opettelemassa

2009-05-05T07:05:00.000+03:00

Olen esiintynyt Hämeen Keskiaikamarkkinoilla sekä Raaseporin Keskiaikamarkkinoilla elävöittäjänä jo useamman vuoden ajan. Tämä vuonna tarkoituksena on laajentaa repertoaaria taikuuteen.

Niinpä käyn kevään ja kesän ajan taikurikurssilla, jota vetää Martti Sirén. Kurssilla on kymmenkunta henkeä, joita Martti valmentaa esiintymään Hämeen keskiaikamarkkinoilla. Luvassa on povausta, kolikkotemppuja, korttihuijausta ja silmänkääntöä.

Oma roolini on kaksiosainen. Päivällä kuljen markkina-alueella lasteni kanssa huijaavana ja kerjäävänä kaupustelija-silmänkääntäjänä. Illalla olen maailman vanhimman ammatin harjoittaja, joka tienaa elantoaan kolikkotrikeillä ja muulla silmänkääntötempuilla.

Olemme harjoitelleet jo hieman kolikko- ja köysitemppuja, ja tänä iltana on taas lisää oppia luvassa. Koska temppuja oppii vain harjoittelemalla, olen kiduttanut perhettä ja ystäviä pakottamalla heidät katsomaan tunarointiani.

Voi olla, että kesän lopussa minulla ei ole enää yhtään kaveria jäljellä.

--

Gant-kopio Prismasta

2009-05-04T12:44:00.004+03:00

Ostin Hämeenlinnan Prismasta 20 eurolla Gant- tai Lexington-tyylisen laatikkokopion eli valkoisen emalilaatikon, jossa on tummansininen tähti. Olin oikein tyytyväinen. Samanlaisia oli myös pienempiä ja pystymallisia, mutta niille ei ollut toistaiseksi tarvetta.

Laatikko on Martinexin maahantuoma, ja se kuuluu "Rakastu arkeen" -sarjaan. Sarjassa on nähtävästi erilaisia tuotteita vähän joka makuun, mutta yhteisenä nimittäjänä taitavat olla sisustaminen sekä vaihtuvat teemat vuodenaikojen ja juhlien mukaan.

Meillä laatikkoon tulevat joko leivät tai sipulit. Kansi on sopivan väljä, joten sisältö ei pääse homehtumaan.

Jos laitan laatikkoon sipuleita, joudun poraamaan sen takasivuun tuuletusaukkoja. Ongelmana on se, miten ihmeessä rei'istä saa siistejä. Onko kukaan lukijoistani tehnyt emalilaatikkoon tuuletusreikiä? Miten sujui?

--

Opetustaulut ja romantiikka

2009-04-25T07:37:00.000+03:00

Vanhat opetustaulut ovat upeita: ne kuvastavat ajan henkeä ja kertovat meille nykypäivän ihmisille, millaista elämä oli ennen vanhaan (tai millaiseksi se haluttiin kuvata). Tämäkin on liikuttavan romantisoitu käsitys maaseudun arjesta.

Ajattelin sijoittaa tämän jonnekin olohuoneeseen, mutta toistaiseksi se roikkuu olohuoneen puolivälissä, puretussa seinänkappaleessa.

Sisäkattomme on muuten valkoinen, mutta kuten yläkulmasta näkyy, päivänvalo värjää sen kauniin siniseksi.

--

Upea jalkalamppu myynnissä

2009-04-24T07:30:00.000+03:00

Eräältä asiakkaaltamme tuli meille valtava jalkalamppu. Korkeutta on noin 180 senttiä, ja varjostimen leveys on vaatimattomat 65 senttiä. Varjostimen korkeus on säädettävä. Kytkin on jalalla painettava, ja se sijaitsee lampun jalustassa, ei johdossa.

Lamppu on upea ja täysin toimiva, mutta se ei mahtu meille. Siispä se etsii uutta kotia: hinnaksi olen ajatellut 300 euroa.

--

Home piip home

2009-04-23T07:21:00.001+03:00

Otsikossa oleva *piip* symboloi siis kiroilua.

Viime sunnuntaina olin kipeä, ja mieheni piti myymälää auki. Asiakkaiksi tuli vanhaa taloaan remontoiva pariskunta, ja minäkin poikkesin juttelemassa heidän kanssaan myymälässä. He kaipasivat vanhoja tapetteja kotiinsa.

Mieheni oli jo siirtänyt lipaston pois tapettikaapin edestä, ja minä havaitsin jotain kummaa pyörivän esiin lipaston alta: leväinen, homeinen tuttipullo, jossa oli ollut maitoa ehkä puoli vuotta sitten.

Kuopuksemme kulkee maitopullojensa kanssa ympäri taloa ja jättää niitä sinne sun tänne. Yleensä raahaamme ne tiskiin, mutta tämä yksilö oli vierinyt myymälässä matalan lipaston alle kenties joulun tienoilla. Lipaston alle ei yltä imuri, emmekä muutenkaan siivoa putiikissa kovin usein, koska siellä ollaan vain kolme tuntia viikossa. Niinpä pullo ilmestyi vasta nyt, kun lipastoa siirrettiin.

Oli hivenen noloa, kun asiakkaat näkivät moisen yökötyksen. Pullon sisus oli harmaata ja vihreää mössöä, ja se oli laitettava roskiin. (En edes viitsi laittaa tänne blogiin kuvaa pullosta.)

Tarinan opetus: kannattaa siivota myös niistä paikoista, joita ei näe ja joihin imuri ei yllä.

--

Pauligin kahvipurkki

2009-04-22T07:35:00.003+03:00

Olen itse myymälämme innokkain asiakas. Nyt olen hankkinut sieltä Pauligin vanhan kahvipurkin, jonne laitoin joitain askartelutarvikkeita. Purkki sopii hyvin keittiön tapettien kanssa yhteen.

Suklaakakkua läksiäisiin

2009-04-21T08:03:00.001+03:00

Osa lukijoistani tietää jo, että olen antiikkikauppiaana vain osan ajastani. Varsinainen leipätyöni on valmentaminen, konsultointi ja kirjoittaminen, ja aihepiirejäni ovat myynti, bisnes, asiakaspalvelu ja viestintä.

Siltä varalta että joku lukijoistani on kiinnostunut niistä aihepiireistä, niitä koskeva blogini Ei oo totta löytyy osoitteesta http://eioototta.blogspot.com.

Nyt olen palaamassa silläkin saralla yksityisyrittäjäksi, joten leivoin työkavereille läksiäiskakun. Reseptin löydät eilisestä reseptipostauksestani.

Namia!

--

Suklaakakkuresepti

2009-04-20T11:08:00.002+03:00

Tämän kakun kanssa pitää syödä kermavaahtoa, mutta toki myös kevyempi vaihtoehto käy. Kakku sopii suklaan ystäville ja makeasta pitäville, ei laihduttajille.

Ainekset Katleenan suklaakakkuun:

Taikina:
- 4 munaa
- 4 dl hienosokeria
- 200 g taloussuklaata
- 200 g voimariinia tai leivontamargariinia
- 3,5 dl leivontakarkeita vehnäjauhoja (Joskus korvaan tästä 0,5 dl ruissihtijauhoilla, niin omatuntoni kolkuttaa vähemmän.)

Päällinen:
- 2 dl tomusokerin ja tumman kaakaojauheen sekoitusta (Jauheiden suhteen voit valita toivomasi makeusasteen mukaan. Itselläni sekoitussuhde määräytyy myös ruokakaapin sisällön mukaan.)
- 100 g margariinia tai voimariinia
- liraus kylmää vettä

Taikinan teko:
1. Vaahdota munat ja sokeri valkoiseksi ja kuohkeaksi. Jätä vaahto tehosekoittimeen odottamaan.
2. Paloittele suklaa ja pehmennä sitä hieman mikrossa.
3. Lisää suklaan sekaan margariini ja sulata ne mikrossa.
4. Lisää muna-sokerivaahdon sekaan jauhot sekä suklaa-margariiniseos vuorotellen. Sekoita sen verran, että taikina on tasaista.

Kakun paistaminen:
5. Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 26-28 senttiä).
6. Kaada taikina vuokaan.
7. Nuole tehosekoittimen kulho ja vispilä huolellisesti. Varo ettei kieli jää jumiin vispilään.
8. Pese naamasi.
9. Paista kakkua uunin alatasolla 200-225 asteessa 12-15 minuuttia. Kakun kuuluu jäädä keskeltä hieman löysäksi.

Päällisen teko:
10. Sulata rasva ja sekoita sekaan tomusokeri-kaakaojauheseos sekä vesitilkka.
11. Valuta päällinen kakun päälle ja levitä se reunoille. Päällisen pitää olla melko notkeaa, jotta se valuu kauniisti reunojen yli, mutta ei liian ohutta, ettei se imeydy kakun sisään.

Syöminen:
12. Nauti ja sotke. Jos joku yrittää santsata, iske häntä haarukalla käteen ja syö kakku itse.

--

Tapettimalli ja pöllö

2009-04-20T10:22:00.003+03:00

Olohuone on ollut remontissa jo jonkin aikaa. Kuvassa on purettua seinää, johon olen laittanut myymälän valikoimasta löytyneen tapettimallin. Tätä tapettia on jäljellä enää yksi rulla, ja sillä saisi päällystettyä pienen seinän.

Joskus nuorempana vihasin noita 1970-luvun tunkkaisia, isokuvioisia tapetteja, mutta nykyään ne ovat mielestäni upeita - tosin vain yhdellä seinällä.

Alempana on esikoisemme kolmevuotiaana piirtämä pöllö. Nuo pöllön korvat (vai huuhkajan tupsut?) ovat sympaattiset.

--

Miltä muovinen omena mahtaa maistua?

2009-04-19T08:14:00.000+03:00

Olimme ostosreissulla Ikeassa perjantaina. Ostimme sitä sun tätä, mutta erityisesti kortit ovat kivoja (kaikki korttien kuvat Ikean sivuilta):

Ankkakortteja ajattelin kavereiden lasten synttärikorteiksi.

Kukka- ja yrttikortit sopivat mihin tahansa.

Ainoa ongelma on se, että Ikean korttien takana on Ikean logo, mikä minun mielikuvissani assosioituu halpaan. Niinpä logojen päälle pitää laittaa tarra. Toinen vaihtoehto on käyttää höystettyä allekirjoitusta: "Terveisin Katleena, joka ostaa halpoja kortteja Ikeasta".

Ja lopuksi viittaus otsikon omenakysymykseen: joku onneensa luottava lapsi oli yrittänyt maistaa Ikean esittelytilojen muoviomenoita.

(Valitettavasti minulla ei ollut mukana kameraa, joten jouduin ottamaan kuvan kännykällä.)

Voin vain kuvitella hampaiden omistajan fiilikset:

Ensin riemu: "Jess, tuossapa on ihana omppu!"

Sitten pettymys: "Eihän tämä olekaan syötävää."

Sitten pieni pelko: "Ei kai äiti nähnyt?"

Viimeiseksi nolous: "Ei kai kukaan muukaan nähnyt?"

Pienen Patinan uusi kyltti

2009-04-18T14:46:00.004+03:00

Sain vihdoin tehtyä järkevän mainoskyltin Pienen Patinan ikkunaan. Ikkunassamme on aiemmin ollut vain tussilla tekstattu aanelosista koottu lappu (joka on ollut hirvittävän ruma).

Nyt uhrasin vanhan peltitarjottimen ja spraymaalasin sen ensin vihreällä. Sillä välin kun maali kuivui, tulostin logomme, liikkeen nimen ja aukioloajat. Isoin työ oli kirjainten leikkaamisessa. Irtokirjaimet liimasin sitten tarjottimen pintaan ja suihkutin kerroksen mustaa maalia.

Kun maali oli kuivunut, rapsutin kirjaimet irti. Tällainen siitä tuli:

Tarkoituksena oli tehdä itse tehdyn ja kolhitun näköinen kyltti (koska sellaisen osaa tehdä aina) - ja hyvähän siitä tuli.

--

Pienet ja vaatimattomat tarjoilut

2009-04-17T07:41:00.002+03:00

Olen unohtanut postata vanhan, laskiaiseen liittyvän tapahtuman. Meillä oli siis Kilke-suurleiriin liittyvä partiokokous, joten laitoin hieman tarjoiluja.

Oli laskiaispullaa, tuoretta sämpylää, keksejä, hapankorppuja ja pasteijoita.

Arvatkaapas, monenko hengen kokous se oli? Meitä oli tietenkin kaksi (niin kuin pitikin): minä ja työparini Terhi.

Me partiolaiset olemme tottuneet syömään paljon, sillä koskaan ei tiedä, milloin seuraavan kerran saa ruokaa.

--

Keksipurkkien luukuista vitriinit

2009-04-16T07:57:00.003+03:00

Remontti etenee pikku hiljaa. Koskaan ei pitäisi esitellä keskeneräistä työtä, mutta en malta odottaa.

Keittiön tapetointi (joka aloitettiin kesällä 2008) on jo loppusuoralla. Jouduimme siirtämään komeron ovea 30 senttiä vasemmalle, ja oven oikealle puolelle sijoitettiin vanhoja keksipurkkien kansia.

Kannet ovat siis alun perin olleet vanhassa palvelumyymälässä vaakatasossa tiskiin upotettuna. Sieltä on sitten myyty lapsille paperipusseihin herkkuja.

Ostimme luukut Restauranta-päiviltä Kangasalta jokunen vuosi sitten yhteensä 20 eurolla. Hyvä hankinta! Taakse on tarkoitus tehdä hyllyt, joten saamme keksiluukuista pienen lasivitriinin. Hyllyt tosin puuttuvat vielä, kuten myös valkoiset listat oven ympäriltä.

Tapetointi on minun tekosiani, ja mies on siirtänyt oven ja istuttanut luukut seinään.

--

Hello Kitty on täällä taas

2009-04-15T09:49:00.004+03:00

Minulla oli lapsena Hello Kitty -penaali, ja taisivatpa olla myös kynä ja kumi samaa sarjaa. Kissanpentu ilman suuta on täällä taas: tytöt saivat synttärilahjaksi Hello Kittyn kiiltokuvia ja värityskirjoja.

Kiitokset Hannalle ja Tarjalle tuomisista!

Tämä on esimerkki hyvästä, kohderyhmään iskevästä muotoilusta: sama hahmo säilyy tuoreena vuosikymmeniä, kun se on pelkistetty. Lisäksi Hello Kitty -hahmot ovat sopivan kömpelöitä, joten ne eivät ole ylisöpöä piperrystä.

Taustalla on uusi pöytäliinani, jonka ostin Eurokankaasta. Miten muuten on mahdollista, että Eurokankaan logo ja tunnusvärit säilyvät vuodesta toiseen kömpelöinä, vaikka tuotevalikoima on ajan tasalla? Hop hop, Eurokankaan markkinoijat, pistäkäähän uusi logo suunnitteluun.

--

Synttärit ja palmusunnuntai

2009-04-06T08:00:00.001+03:00

Menneellä viikolla oli tyttöjen synttärit*, joita juhlimme palmusunnuntaina perheen kesken. Ajatella, että neidit ovat jo 2 ja 4 vuotta!

Esikoinen kirjoitti itse paikkakortit ja plaseerasi juhlakansan. Synttärisankareiden viereen pääsivät yllättäen isovanhemmat.

Juhlan ja tulevan kevään kunniaksi pöytä oli puettu turkoosiin. Lastenjuhlat ovat keskiviikkona, ja luulen, että pöytä on silloin puettu murusiin ja roiskeisiin.

* Tutut tietävätkin, että tyttäremme ovat syntyneet samana päivänä. Ikäeroa on siis 2 vuotta ja 5 tuntia. Tämä on äärimmäisen kätevää, kun saamme hoidettua juhlat ja vuosikuvat yhdellä iskulla. :)

Virvon varvon

2009-04-05T23:00:00.000+03:00

Tällaisia pääsiäisvitsoja pikkunoitamme veivät sukulaisille. Liputimme kevättä pastellivärein.

--

Pikkukaupungin tyttö

2009-03-30T06:01:00.004+03:00

Eilen myymälä oli tuttuun tapaan auki. Jäin taas päivittelemään sitä, kuinka pieni paikkakunta Hämeenlinna on. Joka ikinen asiakas oli minulle nimittäin jostain tuttu.

Pienten lasten äitinä pidän tätä piirrettä erittäin hyvänä. Uskon, että Hämeenlinna on juuri sopivan kokoinen paikkakunta lapsiperheille: riittävän pieni ollakseen turvallinen mutta riittävän suuri tarjotakseen tarpeeksi vaihtoehtoja asumiselle, työnteolle ja kouluttautumiselle.

Moni työmatkalainen tietää, että Hämeenlinnasta pääsee tunnissa Helsinkiin ja alle tunnissa Tampereelle ja Lahteen. Parasta on, jos voi käyttää matkatuntinsa työskentelyyn, jolloin työpäivä ei juuri pitene reissaamisen vuoksi.

Olen syntynyt Hämeenlinnassa ja asunut lähes koko elämäni täällä. Opiskeluaikoina asuin myös Helsingissä, mutta silloinen Runeberginkadun asuntoni oli vain kämppä, väliasema koulupäivien keskellä.

Katsotaan, mitä omat tyttäreni päättävät tehdä parinkymmenen vuoden päästä. Luulen että se onkin ainoa syy, joka saisi minut muuttamaan pois Hämeenlinnasta: jos toistaiseksi syntymättömät lapsenlapset asuisivat kaukana, muuttaisin todennäköisesti heidän luokseen.

--

Erikoinen asiakas

2009-03-16T17:07:00.002+02:00

Eräänä sunnuntaina myymälässä poikkesi erikoisen oloinen, noin viisissäkymmenissä oleva naisihminen.

Hän oli jotenkin poissaolevan tuntuinen, mutta selvästi hän rakasti vanhoja tavaroita. Keskustelimme antiikista, ja kerroin, että meillä on kodin puolella paljon roskalavoilta ja autioista taloista löytyneitä tavaroita. Yhtäkkiä asiakkaani kysyi suoraan: "Saisiko niitä tulla katsomaan?"

Häkellyin suorasukaisesta kysymyksestä ja vastasin, etten mielelläni esittele yksityisasuntoamme. Hän hyväksyi selitykseni ja kurkisti myymälän ikkunasta kuistillemme, jossa on puuhella odottamassa paikoilleen asennusta: "Kas, tuolla on liesi!"

Kerroin, että luovumme sähköhellasta ja aiomme siirtyä käyttämään kokonaan puuhellaa. Asiakkaani totesi siihen: "Mitäs talon omistaja siihen sanoo?"

Kerroin, että omistamme talon itse, johon asiakas tarkensi: "Mutta kai tuon toisen puolen omistaa joku muu?"

Tunsin jo lievän loukkaantumisen hiipivän mieleeni, mutta karkotin sen ja kerroin, että koko talo ja kiinteistö ovat omiamme. (Minua harmitti, kun en näyttänyt tarpeeksi porvarilliselta talonomistajalta.)

Nainen katseli vielä hetken ympärilleen, kehui tavaroita ja lähti sitten pois.

Hän oli hieman erikoinen suorasukaisine kommentteineen, ja minulle jäi pieni harmistuksen tunne.

Jäin pohtimaan tilannetta ja omaa lievää ärsyyntymistäni. Sitten tajusin olevani naurettava. Nykyaikana monessakaan supermarketissa ja tavaratalossa ei ehditä jutella asiakkaiden kanssa, joten oman putiikkini kaltaiset paikat ovat niitä harvoja paikkoja, joissa ihmiset voivat keskustella ja ihmetellä ääneen maailman menoa.

Olen aika surkea liikkeen pitäjä, jos oletan, että kaikki asiakkaat puhuvat minun tyylilläni ja minun toivomallani tavalla. Eiköhän tähän maailmaan mahdu myös yksi poissaoleva mutta suorasukainen asiakas.

--

Tyynyjä olohuoneeseen

2009-03-12T21:45:00.004+02:00

Kun päällystytin olohuoneeseen kolme nojatuolia, kangasta jäi yli. Nyt sain vihdoinkin aikaiseksi ommella jämäpaloista kaksi tyynynpäällistä.

Ompeleita ei kannata tarkastella lähempää, sillä en osannut taittaa paksua kangasta niin, että kulmista olisi tullut terävät. Tämä oli muutenkin ensimmäinen tyyny, jonka tein leveäreunaiseksi. Heti ensimmäisen kulman kohdalla opin, että tällaista ei kannata tehdä paksusta kankaasta - ainakaan minun taidoillani.

Mutta hyvin nämä käyvät meidän tarpeisiimme. Keväänvihreä on juuri nyt se väri, jota kaipaan lisää kotiimme.

--

Parittomia villasukkia

2009-03-10T09:11:00.001+02:00

Käytän yleensä parittomia villasukkia. Niistä saa kivoja väriyhdistelmiä, eikä tarvitse surra, jos jokin yksilö katoaa, kutistuu tai värjääntyy.

Parhaat villasukka-apajat sijaitsevat partiokämppien laverien ja sänkyjen alla. Sinne on aina joku unohtanut toisen sukkansa, ja minä saan jälleen hienoja yksilöitä kokoelmiini.*

Tämän postauksen tarkoitus on selitellä omituista tapaani. En nimittäin aina muista kertoa asiakkailleni, että jaloissani on eriparisukat ihan tarkoituksella. Jälkeenpäin olen miettinyt, mitähän asiakkaat minusta ajattelevat.

Haluan siis kertoa, että vaikka jaloissani on eriparisukat, omituisuudet rajoittuvat toivottavasti siihen. Toistaiseksi olen onneksi osannut antaa asiakkaille vaihtorahat oikein, ja olen myös lukinnut myymälän oven yöksi.

Lupaattehan huomauttaa minulle sitten, kun olen myymälässä yöpaita yllä?

*Jos olet hukannut sukkasi partiokämppään, voit tiedustella sitä minulta.

--

Tuoretta leipää

2009-03-09T06:17:00.006+02:00

Olin viime viikonloppuna lasten kanssa partioreissussa, ja kun palasimme kotiin, olimme likaisia ja nälkäisiä.

(Pahoittelut niille asiakkaille, joiden kanssa juttelin heti leiriltä tultuani savunhajuisena ja tukka pystyssä. Yleensä olen siistimpi sunnuntaisin.)

Kun myymälä oli suljettu, lämmitimme saunan. Siskoni toi meille tuoretta, itse tekemäänsä leipää ja lasagnea. Maukasta!

Leipä oli upean rapeakuorinen, mutta lasagnesta en ehtinyt ottaa edes kuvaa, koska se katosi parempiin suihin niin nopeasti.

Vanhat pyyheliinat monogrammeineen ovat kauniita. Liinaa ei ole silitetty, mutta olenhan minäkin joskus ryppyinen.

--

Sikahyvä keksiresepti

2009-03-06T07:48:00.007+02:00

Söimme viikonloppuna valokuvaajaystävämme luona superhyviä - ja todella epäterveellisiä - suklaakeksejä. Kinusin reseptin, muokkasin sitä vähän ja leivoin keksejä itsekin. Kaikki jotka ovat maistaneet tuotoksiani, ovat myös pyytäneet ohjetta.

Reseptiä pyysi jopa kymmenvuotias partiolaispoika, joka tykästyi suklaan makuun. Tässä siis tulee:

Valokuvaajan ja Katleenan pikkuleivät

250 g Voimariinia (vastustamme EU:n mukanaan tuomia typeriä nimimuutoksia)
1,25 dl sokeria
2,5 dl kaapista löytynyttä kovettunutta fariinisokeria, jonka pehmennät vedellä
2 munaa
3,7 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
4,75 dl kaurahiutaleita
200 g taloussuklaata

1. Vaahdota sokerit ja Voimariini (ei "Oivariinia").

2. Lisää munat, sitten jauhot, suola ja... hiiskatti sentään.

3. Käy Siwassa kun huomaat, että sooda puuttuu. Lisää sekin taikinaan.

4. Tunge sekaan kaurahiutaleet ja murskattu suklaalevy.

5. Nostele pellille kokkareita etäälle toisistaan.

6. Paista 155 asteessa 8-10 minuuttia. Jätä keksit kullankeltaisiksi, äläkä paahda liian ruskeiksi. (Jos käytät kiertoilmaa, varo ylirapeutumista.)

7. Syö ja liho.

--

Pikkutavaraa myynnissä

2009-03-04T18:33:00.003+02:00

Minusta on mukava tehdä kirpputoreilta ja antiikkiliikkeistä pieniä ostoksia. Ne eivät vie tilaa, ja rahaakin menee vain vähän. Tässä on kuvia meillä myynnissä olevista pikkutavaroista:

Vanhoihin lokerikkoihin mahtuu vaikka mitä.
Tarjolla on Kiltaa, Arabian seinätauluja ja Kupittaan pikku asetti.

Säilytystilaa on kaivattu aina.
Nykyään nämä tehdään muovista, tekorottingista
tai puuviilupinnan alle kätketystä lastulevystä.

Maustepurkkeja ja tupakkarasioita on tarjolla useammalta vuosikymmeneltä.

Kaapin päällä

2009-03-03T14:40:00.001+02:00

Joulun alla löysin Etolasta Sagaformin punaisia peltipurkkeja. Ne ovat nyt kynttilöiden säilytyspurkkeina kaapin päällä. Olin aika tyytyväinen, koska purkit istuivat hyvin tapetin sävyyn. Ne eivät ole onneksi "joulukuvioituja", joten niitä voi käyttää ympäri vuoden.

Rei'itetty kynttilälyhty on lahja entiseltä yhteistyökumppanilta, ja kello on kirpputorilöytö.

Kaappi ja verhot ovat - kuten aiemmissa postauksissa on todettu - klassista Ikea-laatua. (Huomaa tähän virkkeeseen sisältyvä ironia.)

--

Löysin loistavan remonttifirman: halpa ja luotettava

2009-03-02T12:12:00.003+02:00

Myymälän laajennusosan remontti etenee. Nyt olemme löytäneet loistavan remonttiporukan: tämä kahden hengen ryhmä on halpa ja aina saatavilla, eikä se ymmärrä kysellä työntekijän oikeuksien perään.

Palkaksi riittävät ruoka, kiitokset ja satunnaiset jäätelöpuikot.

Myös työvarustus on halpa: Rossosta ilmaiseksi saadut mainospaidat sekä vaippaharsot muodostavat loistavan kokonaisuuden.

Näillä työntekijöillä on tosin melko vaatimaton ansioluettelo, mutta jostainhan on aloitettava. Kokemusta ei ole paljoa, mutta intoa sitäkin enemmän.

Maalareiden kädenjälki ei ole aivan perinteinen vaan pikemminkin rouhean maanläheinen, joten mieheni joutui sivelemään laudat vielä kertaalleen, kun maalausporukka oli poistunut paikalta.

Uusia tavaroita myymälässä

2009-02-26T22:00:00.008+02:00

Myymälään tuli uusi kuorma pitkästä aikaa. Tarjolla on nyt nukkeja, puulaatikoita ja puulokerikkoja.

Näitä lokerikkoja tuli kaksi. En vielä edes tiedä, pitäisikö nämä myydä vai laittaisiko näihin esille myynnissä olevaa pikkutavaraa.

Tällaisilla nukeilla muistan itsekin leikkineeni joissain kyläpaikoissa.

Puulaatikoille on aina käyttöä.

Laskiaissunnuntain rekiajelu

2009-02-23T14:49:00.004+02:00

Siskoni vei muun perheen rekiajelulle laskiaissunnuntaina. Itse pidin puotia auki, joskin pääsin nauttimaan ajelusta näin kuvien välityksellä.

Liinaharjainen otus on nimeltään Lurjus, mutta nimi ei tainnut vastata hepan luonnetta.

--

Milloin ne vieraat tulevat?

2009-02-20T13:43:00.004+02:00

"Milloin ne vieraat oikein tulevat?" Esikoinen ei millään malttanut odottaa.

(Eikä äiti malttanut pestä ikkunoita.)

--

Tulppaaneita kevään kunniaksi

2009-02-16T11:16:00.005+02:00

Mieheni ja minä saimme äidiltäni tulppaaneita hyvien työuutisten - ja kevään - kunniaksi. Minä pääsen kirjoittamaan tietokirjaa, ja mies sai uuden työpaikan.

Tuoleille uusi verhoilu

2009-02-15T12:33:00.003+02:00

Perin isoäidiltäni pari vuotta sitten kolme tuolia. Tuolit olivat varsin mukavia istua, mutta kangas oli ei-meitä: siniharmaa, kiiltävä kukkakangas, joka sopi kyllä aikanaan hyvin isoäidin tyylihuonekaluihin. (Harmi, kun vanhasta kankaasta ei ole kuvaa tallella.)

Olisin päällystänyt tuolit itse, mutta taitoni riittää vain suoriin saumoihin. Erityisesti selkänojan kahteen suuntaan kaartuva kappale vaikutti turhan haasteelliselta minulle.

Onneksi talomme entisen omistajan tytär Noora opiskelee verhoilua. Valitsin kankaan Nooran kanssa, odottelin muutaman viikon, ja kas: tuoleista tuli upeat! Oli tosi helppoa.

Kuva ei tosin kerro ihan tarkkaa totuutta, koska talvipäivän kylmä valo teki tuoleja turhan sinisiksi. Kankaan oikea värisävy on lämpimämpi ruohonvihreä.

Kangas taisi olla Lauritzonin kokoelmista. Lisään tähän nimen, kun saan laskun Nooran koululta.

--

Fazerin vanha purkki

2009-02-04T09:05:00.003+02:00

Minulla on ollut jo pitkään myynnissä ihastuttava Fazerin vanha peltipurkki. Se on päältä kolhiintunut ja vähän ruosteessa, mutta sisältä se on aivan kiiltävä, kuin uusi.

Koska kukaan ei ole ostanut sitä, lunastin sen nyt itselleni. Purkki pääsi näkkileipäastiaksi, ja sen kyllä kaunein näkkäripurkki, joka tässä talossa on nähty.

Kansi on sympaattinen ruostepisteineen ja kohokuvioineen.

Lahja ja löytö

2009-01-27T15:23:00.006+02:00

Mietin haikeana ajan kulua: lapset alkavat jo nyt tulla siihen ikään, että he solmivat omia ystävyyssuhteita kodin ulkopuolelle. Nyt kuopus (1 v 11 kk) oli saanut lahjaksi tarhakaveriltaan kauniin kortin. Tarhakaverin, Odessan, piirustuksia näkyy kuvassa keijukuvan päällä, kun tarkkaan katsoo.

Kiitos Odessa ja perhe!

Samassa kuvassa on myös kaunis, kortin väreihin sopiva rasia, jonka löysin Ärrältä. Rasian nimi on Love-Box, ja se on siis kondomirasia. Purkki oli niin kaunis, että se pääsi meidän perheen matkapurkkarasiaksi.

Uusi ovi jonnekin

2009-01-26T05:33:00.002+02:00

Esikoisemme oli yökylässä anopillani, ja me teimme sillä välin remonttia. Olemme jakamassa keittiön isoa komeroa kahteen osaan, ja toiseen päähän piti siis tehdä uusi ovi.

(Ovi on tietenkin peräisin jostain purkutalosta, joten se ei varsinaisesti ole uusi.)

Ovi oli jo paikoillaan, kun esikoinen tuli kotiin. Oli hauska seurata 3,5-vuotiaan reaktiota:

"Vau! Isi meillä on uusi ovi! Kato äiti!"

Esikoinen oli innoissaan, ja hän heti kiersin oven taakse katsomaan sitä toiselta puolelta. Häntä ei näyttänyt haittaavan se, että ovesta pääsi vanhaan tuttuun komeroon, vaan oleellista oli uuden reitin mahdollisuus.

Sen kun itsekin jaksaisi aina oivaltaa: joskus tärkeää ei ole se, minne päädytään, vaan se, miten sen tekee. Vaikka lopputulos olisi sama, uusi reitti on aina hieno asia - koska siihen on joutunut käyttämään enemmän luovuutta, pohdintaa ja rohkeutta.

--

Muroja vanhoissa lasipurkeissa

2009-01-24T16:35:00.003+02:00

Laitoin kaurahiutaleet, murot ja myslit vanhoihin lasipurkkeihin. Kyllä rauhoittui keittiön ilme.

Kuvassa ovat myös muut lasten herkut, oliiviöljyt. Molemmat lapset tykkäävät nimittäin kastaa tuoretta leipää kylmäpuristettuun oliiviöljyyn. Meillä kuluu puolen litran öljypullo noin kahdessa kuukaudessa. En tiedä, onko se paljon - varmaan italialaisperheellä menee enemmänkin.

--

Myytävänä Aino-kuppeja

2009-01-19T10:22:00.003+02:00

Saimme häälahjaksi vuonna 1997 kaksi Aino-teekuppia. Ne ovat olleet käyttämättöminä koko tämän ajan.

Kuvio on kyllä kaunis, ja ylipäätään Pentikin astiat ovat laadukkaita, mutta kahdella kupilla ei ikävä kyllä tahdo olla käyttöä.

Minulla on ollut näistä huono omatunto koko ajan: Miksi en käytä kauniita kuppeja? Olenko inhottava ja kriittinen lahjan saaja? Olenko esteettinen ja kokonaisuuksia kaipaava nipottaja, joka ei osaa arvostaa tavaraa sen käyttöominaisuuksien perusteella? Ja erityisesti: keneltä saimme nämä?

Minua hävettää, kun en muista lahjan antajaa. Yleensä nimittäin tiedän, mistä ja keneltä mikäkin tavara on tullut.

Nyt vihdoin rohkaistuin ja laitoin kupit Huutonettiin myyntiin. Uskon, että lahjan antaja on joku rakas ihminen, eikä vähennä yhtään hänen arvoaan tai ystävyyden arvoa, vaikka kupit menevät myyntiin.

Toisaalta toivon, että kupit olisivat tulleet joltakulta vanhempiemme tuttavalta, joka osti jotain muodon vuoksi ystäviensä lasten häihin. Tai jos lahjan antaja on itsekin unohtanut antaneensa meille Aino-kupit. Sitten en tuntisi tehneeni niin suurta rikosta.

--

Muroja käytännössä ja siivousta teoriassa

2009-01-18T07:02:00.005+02:00

Heräsin aamulla ennen muuta perhettä ja söin muroja lasten Muumi-astioista.

Nyt ymmärrän, miksi lapset syövät ensin murot ja lopuksi juovat maidon lautasen reunasta. Pikkulusikalla saa nimittäin ylös vain muroja, ja neste jää lillumaan lautasen pohjalle.

Niinpä minäkin join lopuksi maidon lautasen reunasta, ja tunsin syvää ymmärrystä lapsiani kohtaan.

Jouduin muuten ottamaan kuvan murolautasesta lattialta, koska keittiön pöydällä oli seuraava tavaramäärä (ja minne ne oikeasti kuuluisivat):

- lasten Miina ja Manu -kirja (vien kirjahyllyyn ihan kohta)

- minun ompelukoneeni ja askartelupakkini (saavat olla, sillä jatkan ompelua ihan kohta kahden viikon päästä)

- miehen ostamat kaksi kottikärryn pyörää, jotka ovat menossa jollekin kaverille (saisi kaveri jo hakea)

- leipäpussi ja sokerikko (sokerikko saa olla, leipäpussin vien leipäkoriin ihan kohta)

- minun työpapereitani (vien maanantaina töihin)

- vaippaharso (nostan syöttötuolin selkämykselle ihan kohta)

- kuollut jouluamaryllis (vien roskiin ihan kohta)

- pari avaamatonta kirjekuorta (avaan ihan kohta)

- partioreissusta tullut ämpäri, jonka sisällä on kaksi veistä (vien lippukunnan varastolle maanantaina)

- kaksi lehdessä ollutta kilpailua (osallistun niihin ihan kohta)

- laatikko, jossa on seinäkoukkuja (vien remonttikaappiin ihan kohta)

Keittiön pöytä on siis siisti ihan kohta.

--

Joulukoristeesta talvikoristeeksi

2009-01-08T13:26:00.003+02:00

Saimme jouluna 2007 naapureiltamme kauniin lyhdyn, ja tänä jouluna se sai sisällensä valosarjan. Olen jo kerännyt muut joulukoristeet pois, mutta päätin, että tämä lyhty on talvikoriste, joten se saa jäädä.

Tajusin juuri, että myymälässä on vielä joulukoristeet jäljellä... Täytyypä mennä siivoamaan ennen sunnuntaina.

--

Söpö rannekoru

2009-01-08T13:21:00.006+02:00

Esikoinen sai tarhakaveriltaan ihanan, söpön jouluyllätyksen: itse tehdyn rannekorun. Koru on tehty pienistä napeista, jotka on pujotettu vaaleaan kumilankaan. Kiitokset Naksulle ja perheelle!

Kuvan taustana on vanha ladonovi, joka on nykyään tv-tasomme.

--

Violetista päiväpeitosta vihreät lattiatyynyt

2009-01-08T11:45:00.012+02:00

Meillä oli kaksi vanhaa Ikean violettia päiväpeittoa, jotka olivat tulleet meille virhehankintana. Olin nimittäin kuvitellut, että haluan violetin makuuhuoneen. Tämä päätelmä perustui minulla olleeseen ihanaan Maija Isolan "Pariisin portit" -verhoon sekä esikoisen 2-vuotiaana tekemään "maalaukseen", joissa molemmissa on päävärinä violetti ja purppura.

Myöhemmin tajusin, että väri ei ollut syy siihen, miksi pidin verhoista ja maalauksesta. Verhoissa minua viehätti upea, nostalginen kuosi, ja maalauksessa oli tietenkin iso tunnearvo.

Miksi ihmeessä kolmekymppinen ihminen ei erota sitä, mitä haluaa, siitä, mitä luulee haluavansa?

Joka tapauksessa päätin pyrkiä violetista makuuhuoneesta eroon. Kasasin päiväpeitot keittiön lattialle, ja sillä välin kun mietin, mitä teen peitoille (tai peitoista), lapset olivat jo peuhaamassa kasassa. Niinpä pikkuneideille oli saatava isot, litteät ja vetelät peuhutyynyt.

Taittelin peitot pariin kertaan ja ompelin paketiksi. Kummankin tyynyn koko on noin 80 x 90 cm. Tein päällisen - kas kummaa - Ikean vanhoista vihreistä verhoista, ja tikkasin tyynyt kiinni parilla nappitilkkukukkasella. Tarkoituksena on lisätä tilkkukukkia, kunhan löydän kadonneen nappilokerikkoni jostakin.

Voi jospa omistaisin harkkosakset...

--

Lastenvaatteille uusi naulakko

2009-01-02T12:56:00.006+02:00

Lasten vanha ulkovaatenaulakko pursusi tavaraa. Seinäkorit olivat liian pienet, ja koska naulakon koukut olivat kahdessa kerroksessa, vaatteet olivat jatkuvasti piilossa toistensa alla.

Lapset saivat siis uuden ulkovaatenaulakon. Päällystimme laudan vanhalla raitaverholla, ja annoimme kankaan jäädä roikkumaan seinän suojaksi. Lautaan ruuvattiin kuusi parikoukkua.

Naulakko ei tosin näytä näin hienolta kuin kuvassa, koska vaatteet peittävät raitakankaan melkein kokonaan. Mutta eipähän seinä likaannu.

Yläpuolelle ostimme Ikeasta kangaspussukat telineineen, ja niihin tungimme pipot ja lapaset.

Telineitä tuunattiin sen verran, että sahasimme ylimmät koristekiekurat pois. Näin telineestä tuli yksinkertaisempi ja myös matalampi.

Tekstasin pusseihin niiden sisällön, mutta teksti ei taida näkyä kuvassa kunnolla.

--

Leikkikeittiö lapsille

2008-12-31T10:21:00.011+02:00

Lapset saivat välipäivinä leikkikeittiön kierrätysmateriaaleista. Hana on löydetty kirpputorilta, ja hellan runko saapui kierrätyskeskuksesta. Tekstiilit ovat vanhoista 1990-luvun verhoista (ensiasunnostamme), ja pesuallas on vanha emalikulho. Allaskaapin runko on alun perin ollut Ikean seinäkaappi.

Uusia osia ovat astiat ja hellan levyt. Myös Ikean posliininupit ovat kohtuullisen uusia - ne ovat peräisin lipastosta, johon vaihdoin vetimiksi vanhat avaimet.

Uunin luukun muoto saatiin Tupperware-astian kannesta, ja ikkunan muottina on käytetty Viola-juuston kantta.

Lipaston tuunaus -postauksessa kerroin, että uuden tv-tasomme aiemmat puutasot kierrätetään. Nyt osa niistä on tämän keittiön sokkelina.

--

Lipaston tuunausta

2008-12-22T17:41:00.009+02:00

Tarvitsimme tv-pöydän, jossa olisi tilaa myös leluille ja sekalaiselle olohuoneroinalle.

Halvalla piti selvitä, joten päätimme hyödyntää kahta vanhaa keittiönkaappia. Alla näkyy lähtötilanne, tosin kaapeista oli jo tässä vaiheessa otettu puutasot pois. Molempien tasot säilytettiin muita projekteja varten.

Aluksi molemmat kaapit maalattiin vaaleanvihreiksi, Empiren sävyllä 9733. Sitten päälle sudittiin Empiren sävyä N448. (Tietääkö joku, miksi toisessa sävyssä on kirjain ja toisessa ei?)

Pintaa vielä hiottiin niin, että paikka paikoin saatiin vanha puu ja vanhat maalikerrokset näkyviin.

Vetimiksi ostettiin Metsänkylän Navetasta vanhat, kolhiintuneet kahvat, joiden hinta oli yhden euron kappaleelta. Päällyslevyksi nostettiin vanha ladonovi, johon jätettiin kahvat ja saranat paikoilleen.

Pitää vielä ottaa kunnon kokonaiskuva, kun saan maalauskamat pois kaapin ympäriltä. Tulos on kuitenkin ihan hieno, jos pitää rustiikista ja kolhiintuneesta vaikutelmasta (kuten me).

Kynttilöitä ja uuninluukkuja

2008-12-22T17:33:00.005+02:00

1940-luvun Kotiliesi lähestyy vähitellen käyttökuntoa. Ohessa kuva puhdistetusta ja kiillotetusta uuninluukusta. Pidän erityisen paljon uunin valkoisista posliiniosista, jotka raikastavat kokonaisuutta ja tekevät uunista tosi nostalgisen näköisen.

Kynttilät kuuluvat jouluun. Alla olevat hienot kynttilät ja kynttilänjalat olen saanut työnantajaltani, kun vietimme firman pikkujoulua meillä vuonna 2004. Kynttilänjalat ovat korkeudeltaan noin 35 cm.

Taustalla on kanervaa ja sivulta pilkistää sellainen joulukaktus, joka ei tiedä, että joulukaktusten pitäisi kukkia jouluna.

Hyvä kiertämään!

2008-12-17T22:07:00.003+02:00

Nyt pistetään hyvä kiertämään! Olen saanut "Terveisiä arjessa selviytymisen kurssilta" -blogin pitäjältä Säätäjä-Sallalta haasteen, ja tehtävänäni on nyt laittaa sama eteenpäin kolmelle muulle blogistille.

Ideana on se, että koska olen tarttunut haasteeseen ja saan Säätäjä-Sallalta lahjan, tehtäväni on antaa kolmelle muulle blogistille jokin lahja. En kuitenkaan voi valita itse blogisteja, vaan halukkaiden pitää itse ilmoittautua "hyvänkierrättäjiksi".

Nyt Säätäjä-Salla on siis tekemässä minulle lasten paitaa, joten laitan vastaavan tarjouksen eteenpäin kolmelle ensiksi ehtivälle blogistille.

Jos pidät blogia (ja jos ehdit kolmen ensimmäisen joukkoon), voit valita jonkin seuraavista lahjoista:
1. Risukranssi
2. Sisustustyyny
3. Pussukka, esim. kengille tai jumppavaatteille
Lahjaan voi toki esittää väritoivomuksia.

Haasteeseen voit tarttua kirjoittamalla kommentin tähän blogiin. Kolme ensiksi ehtinyttä saa siis minkä tahansa valitsemansa lahjan, ja heidän tehtävänään on laittaa vastaava tarjous omaan blogiinsa.

Aikaa lahjan tekemiseen on yksi vuosi, joten onneksi kenenkään ei tarvitse ehtiä tehdä mitään ennen joulua.

Säätäjä-Sallaa vielä lainaan: "Näihin haasteisiin on tartuttu melko arasti, ehkä siksi, että ei rohkene ottaa vastaan tai ei keksi, miten itse kierrättäisi hyvää. Homma ei kuitenkaan ole ollenkaan vakava, jotain pientä piristystä keksii muille varmasti ja itse ainakin odotan jo innolla 'tilauksia'!"

Eli nyt vain tilaamaan - lahjan tekijä maksaa postikulut.

_

Kaapin tuunausta

2008-12-17T21:48:00.006+02:00

Ostimme aikanaan halvan puuvitriinin, joka on osoittautunut toisaalta huonoksi, toisaalta hyväksi.

Hankinta oli sikäli onneton, että kaapin alaosan laatikko jumiutui parissa vuodessa runkoon kiinni, ja laatikon etulevy irtosi. Kiilasimme etulevyn väkisin paikalleen, joten laatikko näyttää hyvältä, mutta se on käyttökelvoton.

Sikäli hankinta on ollut hyvä, että aito puu ei vääntyile liikaa, ja toisaalta se on aina maalattavissa. Kaappi on tosin niin hutera, että se pitää kiinnittää kulmaraudalla seinään, ettei se kaadu kenenkään päälle.

Olemme tuunanneet kaappia hieman:

Ikean raitaverhot on nidottu sisäpuolelle, ja kaapin vanhat puuvetimet on vaihdettu Ikean posliininuppeihin. Mänty on ajan myötä tummentunut, mutta se näyttää ihan hyvältä, kun sen kumppanina on hieman valkoista.

Kaikki pienten lasten vanhemmat tietävät, miksi nupeissa on nauha: kaappi sisältää postimerkkejä, saksia, nitojia ja tusseja - eli juuri sitä mikä kiinnostaa jälkikasvua.

_

Villasukat Savosta

2008-12-17T21:23:00.006+02:00

Saimme ihanan yllätyspaketin Savosta! Paketissa oli kauniit valkoiset villasukat molemmille tytöille. Sukkien tekijäksi paljastui mieheni "vara-äiti" Maija, joka oli edesmenneen appiukkoni pitkäaikainen elämänkumppani, kun mieheni oli teini-iässä.

Näemme Maijaa harmittavan harvoin, mutta hän jaksaa muistaa meitä, vaikka hänen suhteensa appiukkooni katkesi jo muinoin 1980-luvun lopulla. Maija ei ole nähnyt tyttöjäkään kuin kuvista, mutta asia täytyy korjata ensi kesänä. Lämpimät terveiset Kalakukkojen Kaupunkiin!

Sukat ovat juuri passelit tytöille, mutta kuvaushetkellä meno oli niin kova, että sukat pysyivät paremmin paikallaan ilman jalkoja...

Otin kuvan sukista kuusenalusmaton päällä. Huopamatto on Hemtexistä alennuskorista, mutta kiekurainen reuna miellytti silmääni.

Joulukalenteri

2008-12-11T14:39:00.007+02:00

Tein lapsille kestojoulukalenterin Tiimarin pienistä paperikasseista, Tiimarin puukirjaimista ja vanhasta silityslaudasta.

Yhteen paperikassiin mahtuu juuri sopivasti kaksi Muumi-ksylitolikarkkirasiaa, hiuspinnejä tai kaksi pientä rusinapurkkia. (Ja onpa yhdessä pussissa ollut kerran tikkaritkin...)

_

Ryijy ja kiikkustuoli

2008-12-11T13:59:00.006+02:00

Olohuoneen seinälle saatiin vihdoin ryijykin. Ryijy on mieheni isotädin kutoma vuonna 1939.

Ryijyn edessä on keinutuoli, joka on peräisin isoisäni kotoa, Kortteen talosta Juupajoelta.

Oikealla näkyy purettu seinä, jossa pintatyöt ovat kesken.

Lattialistakin on paikallaan vain lavasteena, eikä sitä vielä ole naulattu kiinni. Haaveena on saada listat lattiaan ennen joulua.

_

Joulutorttu ja tontun avaimet

2008-12-04T13:38:00.008+02:00

Kiitokset Saksi-Sadielle kauniista huopajoulutortusta! Se sopi mainiosti yhteen vanhojen avainten kanssa. Tämä asetelma täytyy tosin nostaa jonnekin lapsilta turvaan; muuten huopatorttu on pian syöty, ja painavilla avaimilla on särjetty a) peili b) ikkuna c) jonkun otsaluu.

Tästä pikkuasetelmasta tulee mieleen kivalla tavalla joulu - vaivatta ja osoittelematta. Olen ajatellut, että on jotenkin hassua laittaa jouluasetelmiin itsestäänselvyyksiä kuten tonttuja ja poroja. Ihan kuin joulu tulisi kutsumalla, juuri niiden symbolien avulla ja vain niiden symbolien avulla.

Joulutorttu on muuten kuviona hieno. Se vertautuu itämaan tietäjiä johdattaneeseen tähteen, mutta se on myös nelisakarainen pyörivä ratas, jokin voimakas taikamerkki esivanhempien pakana-ajoilta.

Yritin tehdä viikko sitten joulutorttuja omenahillosta, mutta yhdistelmä ei toiminut. Hillo oli kyllä ihan hyvää, mutta kaunis värikontrasti puuttui. Lisäksi halusin maistaa juuri luumun ja voitaikinan yhdistelmän. Maku tuo joulun.

_

Olohuoneen uusi lattia

2008-12-02T21:02:00.006+02:00

Olohuoneen lattia on nyt vihdoin maalattu. Maali on perinteistä Tikkurilan Permoa, ja sävy on Permon omasta sävykartasta lämmin tummanruskea.

Ensimmäinen kerros ei kiiltänyt lainkaan, koska rutikuiva puu imi kaiken maalin. Toisen kerroksen jälkeen tulos olikin jo ihan erinäköinen.

Olohuoneen väriskaala on suoraan pusikosta: lämmintä tummanruskeaa, vaaleaa keväänvihreää, sammalenvihreää ja ripaus murrettua punaista. Tässä värimallina toimi kaunis 1950-luvun verho myymälän valikoimista. Valitettavasti verhot menivät myyntiin, koska niiden koko ei riittänyt olohuoneen ikkunoihin.

Nyt lattia kiiltää, mutta on se liukaskin! Lapset ovat jo luistelleet olohuoneessa innoissaan villasukilla, ja pari mustelmaakin on saatu aikaiseksi.

Olohuoneen valokuvakokoelma

2008-11-25T14:16:00.005+02:00

Olohuoneen seinä kaipasi piristystä, ja kaikeksi onneksi löysimme kellarista muuttolaatikon, jossa olivat kadonneet taulumme. (Muuttolaatikko oli pakattu kesäkuussa 2006, joten se ehti olla kateissa vaivaiset 2,5 vuotta.)

Lisäksi kaapissa oli kehystettyjä valokuvia, jotka oli otettu pois keittiöstä remontin tieltä.

Olohuoneen seinät maalattiin jo toissa keväänä vihreiksi Remontti-Ässällä, sävyllä H452. Nyt löysin myymälän varastoista pari vajaata rullaa vanhaa 1960-luvun tapettia, joka sopi sävyltään olohuoneeseen kuin nakutettu.

Tällainen asetelma siitä kaikesta tuli.

Tapettia riitti juuri ja juuri nelisen neliötä, joten liisteröin sen seinään kuvakollaasin taustaksi.

Kollaasissa on kaikkea mustavalkoista: perhekuvia 1970-luvulta alkaen, perheen omia suherruksia sekä "oikeita tauluja" eli yksi henriktikkanen, yksi alicekaira ja kaksi kuuttilavosta.

Alentaakohan tämä asetelma oikeaa taidetta vai asettaako se omat tuhertelumme liian hienoon seuraan?

_

Olohuoneen lattian lähtötilanne

2008-11-24T12:09:00.004+02:00

Varoitus lukijoille: luvassa rumia kuvia.

Meillä on ollut olohuoneen lattiassa vaalea koivuparketti, joka on vuosien varrella naarmuuntunut. Ajattelimme kurkistaa, mitä parketin alta löytyy.

Parketti oli siis tämän näköinen.

Tällaisia kerroksia löytyi: parketin alla oli pahvikerros, sen alla harmaa linoleumi, jonka alta paljastui - kaikeksi onneksi - kaunis lankkulattia.

Lankut olivat kuluneita ja osin halkeilleita, joten seuraavaksi oli vuorossa kittaus ja maalaus. Emme kuitenkaan halua hioa liiaksi, ettei lattia ala näyttää uudelta.

Ensi viikonloppuna lattiaan tulee viimeinen maalikerros, joten laitan vasta sitten kuvia lopputuloksesta. Toivottavasti maalipinnasta tulee kauniin kiiltävä!

Lahjoja asiakkaille

2008-11-24T11:48:00.002+02:00

Tämä menee nyt vähän otsikosta ja blogin teemasta ohi, mutta käytin puolikkaan työpäivän asiakaslahjoihin. Tein siis kanta-asiakkaille ja yhteistyökumppaneille pieniä yksilöllisiä lahjoja, joissa jokaisessa on eri sisältö. Säätäjä-Sallallekin on muuten varattu pieni paketti. :)

Pakkasin pikkuyllätykset vanhoihin joululahjarasioihin, jotka ovat peräisin 1960-luvulla toimineesta ompelimosta.

Rasioihin tuli kaikkea pientä: askartelumateriaaleja, itse tehtyjä joulukoristeita, vanhoja esineitä ja tietenkin jouluntoivotukset. Rasioiden koko on noin 4 x 18 cm.

Tässä näytteitä rasioiden sisällöistä: pitsinauhaa, itse tehty tupsu, pihakoivusta punottu minikranssi sekä pieni lasipullo, johon liimasin joulutoivotukset.

Teko- ja tykötarpeet lahjoihin:
- kauniit rasiat
- pihakoivun oksia
- koristenauhaa
- sisko, joka imuroi rasiat puhtaaksi ja pitää seuraa (toi myös siideriä ja suklaata)
- paperinpaloja minikortteihin (sain arkin puretusta valokuva-albumista)
- vanhoja valokuvia
- kirjontalankaa tupsuihin
- Tiimarista pieniä paperikasseja, koko 3 x 2 cm
- Tiimarista valkoisia lehden solukoita
- vanhaa pikkutavaraa, joka mahtuu rasioihin

Näillä tarvikkeilla lahjoista tuli ekologisia ja kohtuuhintaisia - eli tein lahjat samalla periaatteella kuin remonttikin etenee. (Tästä sain hyvän aasinsillan blogin otsikkoon.)

_